Mus­ta­lam­men kelluvat tur­ve­saa­ret

Olin empinyt tälle reitille lähtöä, sillä lähtöpiste olisi yhdellä Nuuksion ruuhkaisimmista parkkipaikoista. Osuin myös aavistuksineni oikeaan. Kun saavuin Haukkalammen isolle parkkipaikalle päivällä kahden aikoihin, parkkipaikka oli ääriään myöden täynnä. Minulla kävi tuuri, että yksi seurue lähti juuri nenäni edestä ja sain paikan autolleni. Toki olisin voinut lähteä heti aamulla herättyäni liikkeelle, mutta en saanut aikaiseksi sitä. 

Pari kilometriä ennen perille saapumistani taivas oli aivan musta ja vettä satoi kaatamalla. Saatuani autoni parkkiin, pilvet alkoivat jo rakoilla ja ei mennyt kuin vartti ja aurinko paisteli iloisesti. Sain hienon sään kuin tilauksesta. 

Tämänpäiväinen kohde oli pari lampea sekä Mustalammen kelluvat turvelautat. Mustalampi on osa entistä Yoldianmerta, josta tuli aikojen saatossa ensin järvi, joka kuroutui myöhemmin umpeen, muodostaen alueelle ensin suon. Tuon suon keskellä oli piskuinen Mustalampi. Suolle alkoi kuitenkin virrata vettä sen ympäristön puroista. Sen lisäksi suon pintaa nostettiin 50-luvulla ensin patoamalla ja lopulta raivaamalla ympäristön puustoa. Nouseva veden pinta irroitti myös turvelautat entisen suon pohjasta ja rannoilta. Nuo samat lautat kelluvat vieläkin Mustalammella. 

Ensimmäiseksi kävin Haukkalammen keskellä olevassa saaressa. Saari oli pieni, joten kävelin sen nopeasti ympäri. Kiinnitin huomioni, miten saarta ympäröi tiheä lumpeiden armeija. Saareen vei polulta puinen silta. 

Koska aurinko oli alkanut paistamaan saarivierailuni aikana, halusin nähdä turvesaaret seuraavaksi. Lähdin siis kävelemään reippasti kohti Mustalammen rantaa. Perille johti leveä ja kovapohjainen, leveä hiekkapolku. Hieman ennen Msutalampea oli yksi isompi ylämäki. 

Päästyäni Mustalammen rantaan, päätin kävellä heti oikealle, ilmeisesti padon reunan päälle. Vieressäni olevilla kallioilla kiipeili ihmisiä ja kun he poistuivat näkyvistä, sain koko paikan hetkeksi itselleni. Aurinko paistoi jo täysillä puiden raoista ja padon eteen oli kasaantunut rykelmä turvelauttoja. Tämäkin näky aukeni kuin tilauksesta eteeni. 

Kiersin seuraavaksi pitkin Mustalammen reunaa, kunnes eteeni tuli nuotiopaikka. Siellä oli joku retkue, joten jatkoin pidemmälle rantaa seuraten. Padon edessä olleet turvelautat olivat pieniä, mutta Mustalammen itäreunalta näki jos reilusti suurempi lauttoja, jotka olivat ainakin 10 metriä pitkiä. 

Seuraavaksi suunnistin läheisen Valklammen rantaan, jossa kiipesin isomman kallion laelle katselemaan maisemia. Tämä ajankohta alkaa olla viimeinen, kun jyrkemmillä kallioilla voi kiipeillä turvallisesti tavallisilla varusteilla. Kalliot olivat jo nyt paikoitellen kosteita ja lisäksi aikaisempi sadekuuro oli tiputellut myös rakeita maastoon. Maa olikin paikoitellen valkoinen rakeista. Maisemat olivat silti mahtavat ja kiipeilyn arvoiset, etenkin kun edessä olleen Valklammen ranta oli peilityyni. 

Kävelymatka Valklammilta Romlammille oli nopea ja helppo. Matka taittui todella joutuisaan hyväkuntoisilla poluilla. Saavuttuani takaisin Haukkalammen rantaan, olin iloisesti yllättynyt. Rantapolku vei mahtavien kallioiden ohi, pitkin Haukkalammen rantaa. Välillä sai katsoa paremmin jalkoihinsa kapeissa ja juurakkoisissa kohdissa, mutta näkymät olivat sen arvoiset. Isoa kalliota kummallakin puolen lammen rantaa, auringon viime säteissä kylpevää metsää ja todella kivaa polkua kävellä. 

Vaikka tälle reitille ei tullut matkaa kuin 7,3 km, oli se silti yllättävän sisältörikas turvelauttoineen, kallioineen ja rantapolkuineen. Ei ihme, että Nuuksio on niin suosittu ulkoilupaikka. Mikäli haluaisi tehdä lyhyemmän lenkin, olisi pelkkä Haukkalammin rantojen kävely vaivan arvoinen. Kokonaisnousua omalle reitilleni tuli 137 metriä.