Background
26.7.2021luonnonsuojelualue

Komion luon­non­suo­je­lua­lue ja Ko­mion­vuo­ri

Luk­ko­lam­mil­ta suuntasin seu­raa­vak­si kohti Sikalisko-lampea. En löytänyt in­fo­tau­lua ja nimi pisti hieman hu­vit­ta­maan, joten minun oli pakko googlet­taa, mistä nimi oli saanut alkunsa.
1646412345503_Komiokartta-me.png

Päivä oli todella lämmin taas, lähemmäs +29°C. Olin taas tuttuun tapaan myöhään liikkeellä, joten saavuin komiolle hieman kolmen jälkeen. Paikka oli minulle aivan uusi. Olin päättänyt jo etukäteen lähteä Luutaharjun Samo -reitille, tai kävellä sitä ainakin niin paljon kun kerkiäsin. Minulla oli illaksi sovittua menoa, joten olin hieman epävarma ajan riittävyydestä. Reittikuvauksen perusteella tiesin odottaa raskaampaa reittiä ja tässä lämpötilassa olisi fiksuinta olla rehkimättä liikaa. 


Luutalammin parkkipaikalle johtavalla tiellä oli parikin pysähtymispaikkaa. Ajoin perille Luutalammille asti. Matkaa parkkipaikalle oli pari kilometriä ja siellä oli ihan hyvin tilaa autoille. Minun lisäkseni paikalla ei ollut kuin pari muuta autoilijaa. Parkkipaikalle johtavan hiekkatien alussa oli puomi, jota pidetään kelirikon aikana suljettuna parin viikon ajan keväällä. 


Lähdin kävelemään pehmeätä hiekkapolkua metsää kohti ja heti reitin alkupäässä vastaani tuli palaneen näköinen alue. Ihmettelin hieman maaston karuutta, vaikka maasta nousikin sieltä täältä pieniä vihreitä taimia ja versoja, uuden elämän merkkeä. Komiossa oli poltettu edellisenä kesänä lähes 9 ha metsää en­nal­lis­ta­mis­mie­les­sä. Palon jäljet olivat vielä selkeästi nähtävissä. Maastossa näkyi myös selkeästi raja, johon asti tai josta lähtien palon oli annettu palaa vapaasti. 


Maiseman lisäksi huomioni kiinnitti opastekyltti, jossa oli harvinaisen hyvät ohjeet hätätapausten varalle. En tiedä ovatko vastaavan kaltaiset ohjeet pakollisia ja millaisiin paikkoihin ne pitää mahdollisesti lain mukaan sijoittaa, mutta en muista koskaan törmänneeni ainakaan polkujen varsilla vastaavan kaltaisiin tarkkoihin ohjeisiin. Tai sitten ne ovat olleet sijoitettuna johonkin infotauluun ja olen syystä taikka toisesta sivuuttanut ne. 


Reitin alkupäästä lähtien oli myös kivoja pikku infotauluja, jossa kerrottiin mm. paikan eläimistä ja kasveista. Tykkään itse lukea vastaavia tauluja ja minusta ne ovat oikein informatiivisia ja sympaattisia, joten arvostin niiden pystytystä alueelle. Lisäksi taulut olivat hyvässä kunnossa. 


1644940317980_IMG_1649-me.jpg
1644940225755_IMG_1652%20(1)-me.jpg
1644940225141_IMG_1651-me.jpg
1644940252554_IMG_1653-me.jpg

Jatkoin matkaani oikein selkeätä ja hyväkuntoista polkua, kunnes tulin Lukkolammille. Ihailin hetken aikaa lammin kirkasta vettä ja söin nopeat evään lammen rannassa. Matkaa ei tässä vaiheessa ollut takana kuin n. 2,5 - 3 km. Rantavedessä olivat käynnissä vesimittarien kokoontumisajot. Niiden leikkejä oli hauska seurata tyynen veden pinnalla. 


Komiolta lähtee paljon erilaisia reittejä. Alueelta pääsee mm. Hämeen Ilvesreitille (ilves-tunnus) sekä Poronpolku-reitille, joka koostuu useista eri alueella olevista reiteistä ja mittaa sillä on lähemmäs 30 km. Oma reittini seuraili osan matkasta jälkimmäistä reittiä. 


Lukkolammin jälkeen alkoivat sitten reittikuvauksessa olleet mäkien kapuamiset. Loppumatkan eteneminen olikin ylä- ja alamäkien vuorottelua. Katselin ensimmäistä isompaa mäkeä helteessä ja reppu selässä vähän nihkein fiiliksin. Kavuttava se oli, jotta matka voisi jatkua. Otin sen taktiikan, että hiljaa hyvä tulee. Jotenkin itsellä ei ollut ollenkaan mä­kien­ka­pua­mis­tun­nel­ma. Kaiken lisäksi kavuttuani mäkeä etanavauhtia ylös vähän yli puolivälin, puuskuttaen mennessäni, polki joku mies hirmuista vauhtia hymy naamalla ylämäkeä läskipyörällä ohitseni. Siitä sisuuntuneena otin itseäni niskasta kiinni ja aloin tarpoa mäkeä ylös hampaat irvessä reippaammin.


Mäellä oli hieman ankea nimi, Ryssävuori. Mäen päältä löytyi jonkinlainen kivipaasi sekä infotaulu, jossa kerrotiin nimen saaneen mahdollisesti alkunsa paikallisen paimentytön ilmeisen kielletystä romanssista. Tai se oli yksi kolmesta mahdollisesta tarinasta. Valitsin tämän todennäköisimmäksi, koska kerkesin jo pikaisesti miettimään kaikki mainitut skenaariot läpi mielessäni.  


Lukkolammilta suuntasin seuraavaksi kohti Sikalisko-lampea. En löytänyt infotaulua ja nimi pisti hieman huvittamaan, joten minun oli pakko googlettaa, mistä nimi oli saanut alkunsa. Harmikseni en löytänyt mitään tarinaa nimen takaa. Tässä on yksi osa-alue, joka kiehtoo minua, sanojen ja nimien alkuperä, etymologia. Yksi huveistani onkin aina jonkin mielenkiintoisen paikan nimen nähdessäni  mietiskellä ja kehitellä tarinoita, mistä mikäkin nimi on saanut alkuperänsä. Joskus nuo aivopähkinät sitten johtavat googletteluun, kuten nyt. Katselin jälkikäteen lammen muotoa myös Google Mapsista, mutta ei sekään selittänyt lammen erikoista nimeä. 


Kapuaminen jatkui ja mieleeni hiipi jostain lapsena kuulemani loru, "ABCD kissa kävelee, tikapuita pitkin taivaaseen....", jota hoin mielessäni aina mäen sattuessa kohdalle. Tulin siinä kiivetessäni myös samalla lopputulokseen, että onpa muuten järjetön loru... 


Kavuttuani hetken, olin Komionvuoren päällä, josta avautuivat hienot maisemat lähiympäristöön. Maisemat ovat varmaan jossain vaihessa olleet vielä hienommat, sillä paikalla kasvavat puut estivät osittain näkymän. 


1644942615651_IMG_1655-me.jpg
1644942634063_IMG_1662%20(1)-me.jpg
1644942633827_IMG_1657-me.jpg
1644942633936_IMG_1663-me.jpg
1644942633172_IMG_1659-me.jpg
1644942651244_IMG_1669%20(1)-me.jpg
1644942634030_IMG_1661%20(1)-me.jpg

Loppumatka toisti samalla kaavalla ylä- ja alamäkiä peräjälkeen. Koska kiersin reittiä myötäpäivään, pääsin laskeutumaan ainakin yhden isomman mäen hyväkuntoisia portaita pitkin. En tiedä miten tänä päivänä ei oikeen askel tuntunut kantavan, eikä ollut oikein puhtia innostua vaihtelevasta maastosta. Siispä otin portaiden alas kapuamisen tervetulleena vastaan. 


Kuljin loppureitistä osan matkasta hiekkatiellä, itapäivän paahtavan auringon alla. Käveltyäni pari kilometriä, pääsin kuitenkin onneksi takaisin metsään ja pitkospuille. Pitkospuut johdattivat minut kauniille tulipaikalle Luutalammin rannassa. 


Tulipaikalla ei ollut ketään ja siellä olisi ollut penkki, jossa levätä hetki, mutta iltapäivä oli vienyt mehut naisesta. Lisäksi aikatauluni takaraja alkoi tulla vastaan, joten minun oli vain tyydyttävä nopeaan juomataukoon tulipaikan vieressä. Tiesin, että Samo-reitti jäisi minulta tällä kertaa vähän vajaaksi, mutta halusin silti nähdä Luutalammin rantaa vielä hieman enemmän ennen lähtemistä. Lammen ranta näytti nimittäin kauniilta ja hiljaiselta sekä myös tervetulleelta tasaisine maastoineen. 

1644944153354_D2D65653-DE5E-47F4-9DE9-780B01A9A5A2-me.jpg

Kerkesin tekemään vielä pienen koukkauksen lammen rannassa, kunnes oli jo pakko lähteä jatkamaan matkaa. Katsoin äkkiä kartasta, että lammen ympäri kiersi rengasreitti, joten päätin tulla vielä Komiolle uudestaan tutkimaan ympäristöä ja kiertämään ainakin Luutalammin ympäri.


Matkaa tämän kertaiselle reitilleni kertyi 7,37 km ja aikaa vierähti 2:15 tuntia. Kokonaisnousua ei urheilukellon mukaan ollut kuin 153 metriä, joka tosin tuntui tänä takkuisena iltapäivänä aivan kuin suuremmankin vuoren valloitukselta.

1644944172700_IMG_1675-me.jpg
1644944173050_IMG_1677-me.jpg
1644944172839_IMG_1678-me.jpg
1644944228820_IMG_1676%20(1)-me.jpg
Jaa tämä artikkeli

Kommentit