Background
1.3.2022talvi, laavu, ulkoilualue

Yötä käm­men­lam­men laavulla keskellä työ­viik­koa

Kä­vel­tyä­ni tut­ki­mas­sa paikkoja, huomasin että taivas on aivan täynnä tähtiä. Vielä enemmän ilahduin, kun huomasin Otavan olevan suoraan laavun päällä osoittaen kauhansa varrella suoraan laavua.
1646518251371_K%C3%A4mmenlampi%20kartta-me.png

Olisin lähtenyt laavulle jo viikonloppuna, mutta minulla oli muuta menoa. Olin silti optimistisena pakannut ahkiolaukkuni jo lähes valmiiksi seuraavaa retkeä varten. Mielessäni oli kyllä käynyt, että mitäs jos lähtisinkin laavulle arkena, valoisan ajan lisäännyttyä. 


Sopiva ajankohta reissulle tarjoutuikin keskellä viikkoa, kun yksi työpäivistä päättyi sopivasti neljän aikoihin. Koska minun ei tarvinnut kuin vaihtaa vaatteet, nakata eväät laukkuun ja viedä lumikengät ja ahkio pusseineen autoon, laskeskelin kerkiäväni hyvin laavulle valoisan aikaan. Lämpötila oli ollut jo muutaman päivän plussan puolella, joten tuumin lumikenkien olevan paras keino edetä pehmeässä hangessa. 


1646517628448_IMG_0805-d5qee-me.jpg


Ajelin tutulle parkkipaikalle Vihdin varrella ja toivoin, että saisin aamulla autoni käynnistettyä lämpötilan ollessa plussan puolella. Kokosin tarvikkeet ahkioon ja läksin vetämään ahkiota käsin, sillä parkkipaikan viereinen pieni mäki oli melko jyrkkä. En halunnut löytää itseäni rähmällään jo heti alkumatkasta. 


Kiinnitin mäen päällä lumikengät jalkaani ja vetoaisat vetovyöhön ja läksin vetämään ahkiota. Ei mennyt kuin pari minuuttia, kun totesin tämän tavan huonoksi. Mäen päällä kulki melko kovaksi tamppautunut kapeahko polku, jota oli huono kävellä lumikengillä. Huomasin samalla, että olin unohtanut osan polttopuista autoon. Minulla oli jonkin verran isoja puita kuitenkin matkassani ahkioon pakattuina, joten päätin jättää pienemmät klapit autosta. Tyydyin vain irroittamaan lumikengät ja kiinnitin ne ahkiopussin päälle. En halunnut haaskata aikaa, jotta kerkiäisin hyvissä ajoin Kämmenlammen laavulle valoisaan aikaan. 


Läksin etenemään polkua pitkävartisilla talvisaappaillani. Voisin aina laittaa lumikengät takaisin, mikäli polku katoaisi, tai muuttuisi huonokuntoiseksi. Sitä se ei kuitenkaan tehnyt, vaan Kämmenlammen laavulle johti hyväkuntoinen käveltävissä oleva polku koko matkalta. 


Maasto laavulle menevällä reitillä on jonkin verran mäkistä. Koska kävelypolku oli kapea, mutta jonkin verran syvä ja sen reunat pluskelien vuoksi pehmeät, kulki ahkio milloin kyljellään, milloin lintassa jommalle kummalle sivulleen, tai sitten suorassa, mutta kyntäen suojalumessa. Välillä koko laitos oli nurin puskassa. Sitä tavallista meininkiä. 


1646559394063_IMG_1144-me.jpg


Näin hiihtäessäni palokärjen Iso Lehmälammin rannalla olevan puun rungossa kiinni. Se huomasi minut ja lehahti nopeasti pois perässäni kahisevan ahkion häiritsemänä. 


Matkaa autolta laavulle on hieman alta 3 km, mutta sain tärvääntymään jonkin verran aikaa matkalla, kiskoessani ahkiota millon mistäkin ylös, tai suoraan. Olen kokenut helpommaksi irroittaa hiihtovaljaat, kuin aisoja erikseen, joten sitä pukemista ja riisumista sain olla tekemässä kohtalaisen tiuhaan tahtiin tämän reitin varrella. Kerkesin silti perille laavulle sopivasti ennen pimeän laskeutumista. Purin nopeasti tavarat ja laitoin yövarusteet paikalleen ja tein tulet valmiiksi. Seuraavaksi tulikin jo pimeä. 


1646560382256_IMG_0816-me.jpg

Tuttu polku ja laavu. 

1646560530193_IMG_0822df-me.jpg

Edessä odottaa nopea tavaroiden purkaminen ennen pimeän tuloa. 

1646560377864_IMG_1025-me.jpg

Yöpaikka on valmis. 

1646560626001_IMG_0836cvx-me.jpg

Valoa, lämpöä ja tunnelmaa. 


Joku oli jättänyt klapeja laavulle ja edellisellä kerralla havaitsemani isot pöllit olivat suurimmaksi osaksi käytetty. Niistä oli jäljellä enää alta puolet. Yksi pölleistä oli sahattu poikki ja nostettu osittain tulipaikan päälle. Jätin sen siihen. Nuotiopaikka oli paikalle tullessani vielä lämmin ja sen keskellä kyti vielä pikkuruinen kekäle. Minun olikin helppo sytytellä uudet tulet vanhan nuotion päälle. 


Paistelin gra­ham­li­ha­pii­ra­koi­ta nuotiolla ja ne saivat mukavan rapean kuoren siinä lämmetessään. Olin myöntynyt ostamaan te­les­koop­pi­mak­ka­ra­ti­kun, jolla nyt paistelin lihapiirakoita nuotion lämmössä. Teleskooppitikun ostaminen ei ollut itsestään selvä ostos. Olin juntturana muutaman vuoden sitkutellut ajatuksella, että tavallinen makkaratikku sen olla pitää. Ajatus, joka saattoi olla joskus keskellä talvea hieman hankala toteuttaa. 


Käveltyäni tutkimassa paikkoja, huomasin että taivas on aivan täynnä tähtiä. Vielä enemmän ilahduin, kun huomasin Otavan olevan suoraan laavun päällä osoittaen kauhansa varrella suoraan laavua. Muistelin samalla missä kohtaa Otavan kuuppaan nähden se pohjoinen sijaitsikaan ja tarkistin arveluni kompassista, todetakseni että muistini pelaa vielä. 


1646560377582_IMG_0945-me.jpg

Retkeni ajankohdaksi sattui sopivasti kirkas tähtitaivas.

1646560377372_IMG_1053-me.jpg

Iltahetki ennen nukkumaan menoa ja tarpin viritystä näköesteeksi.

1646560377603_IMG_0867-me.jpg

Mainiot maisemat laavulla istuessa.

1646561743554_IMG_0950-me.jpg

Illan näkymä rannalta.

1646560376257_0A395C83-92BD-40C0-BE7D-299A842186EA-me.jpg

Siellä se kauha on taivaalla.


En tiedä mihin se aika katosi, mutta kello oli kuin varkain lähemmäs kymmenen. Metsässä ollessa sitä menee ikäänkuin automaattisesti nukkumaan fiksumpaan aikaan, kuin mitä kotona menisi. Tässä puhuu siis yökyöpeli luontaiselta rytmiltään. Odottelin vielä nuotion hiipumista ja makasin makuupussissa ajatuksissani. Sen jälkeen tein mukanani olevasta tarpista näkö- ja lämpösuojan laavuun ja kömmin yöunille. 


Olin tehnyt luksusmajoitteen itselleni laittamalla alimmaiseksi talvimakuualustan, sen päälle untuvalla täytetyn ilmatäytteisen alustan ja vielä sen päälle lampaantaljan. Tiesin yön pysyvän lämpimänä, joten halusin voida avata makuupussia tarvittaessa reilumminkin yön aikana. Tämä ratkaisu oli mainio ja hipoi jo vähän arjen luksusta. Yö oli todellakin lämmin ja makuupussista tuli jossain vaiheessa yötä lähinnä peitto minulle. Olin nimittäin jättänyt tarkoituksella päälleni todella lämpimän untuva-asun. 


Otion pressun alas aamuhämärissä ennen kuutta ja tein vielä nopean aamupalan ennen pakkaamista. Ahkio oli nopeasti pakattu ja tein lähtöä, kun oli vielä hieman hämärää. Tällä kertaa paluu sujui huomattavasti paremmin, kun polun reunat olivat vielä hieman kovat yön jälkeen. Ahkio ei kyntänyt enää kyljellään tai nurin, vaan jouduin nostamaan sen takaisin polulle vain kerran, kun se päätti jatkaa matkaansa mutkassa suoraan. 


Tämä laavuyö oli mahtava breikki ja antoi virtaa loppuviikkoon. Jonkun vastaavan reissun voisi tehdä vielä kertaalleen kevään aikana, nyt kun valoisaa aikaa riittää myöhemmäksi. 



1646560376936_IMG_0850-me.jpg

Virittelin maassa olleiden tikkujen avulla tarpin näkösuojaksi laavuun. 

1646560529403_IMG_1102ds-me.jpg

Aamupalahetki. 

1646560529719_IMG_1116dss-me.jpg

Lähtötunnelmia aamuhämärässä. 

Jaa tämä artikkeli

Kommentit