Background
20.2.2022ulkoilupaikka, talvi, video

Toi­vik­keen hiih­to­ma­jal­la Kark­ki­las­sa

Se mitä tietoa löysin Hiih­to­ma­jas­ta ennen retkeäni, kertoi majan olleen 1800-luvulta ja toimineen jon­kin­lai­se­na armeijan ra­ken­nuk­se­na, joka oli siirretty tälle paikalle jostain muualta. Hiih­to­ma­jan nykyisen paikan lähellä oli taas sijainnut aikoinaan so­ta­van­ki­lei­ri.

Päätin lähteä maanantain ja viimeisen talvilomapäiväni ratoksi hiihtämään. Lunta oli tullut edellisten päivien aikana Etelä-Suomeen roppakaupalla ja en ollut ihan varma, mistä löytyisi sopiva rauhallinen ja vähän hiljaisempi latu, jossa pääsisi lumisateiden jälkeen hiihtelemään. Halusin myös tehdä pienen reissun samalla, joten naapurustossa oleva ladut eivät tällä kertaa houkuttaneet. 


Talvilomani oli kulunut lähinnä lumikaaoksen jälkimainingeissa siivoten kotipihaa lumesta. Pihani sekä sitä ympäröivä maasto ovat sen malliset, että lumi kinostuu usein ympäröimään pihaa niin, että lunta on lähemmäs metrin kinoksissa lumisateiden jälkeen. Oli siis aivan turha haaveilla lähdöstä mihinkään kauemmas, mikäli kotona olisi odottanut pihamaalle kivettynyt paksu lumilaatta. Sää oli muutenkin ollut helmikuussa outo, sillä ensin satoi lunta ja melkein heti perään vettä toistuvissa sykleissä. Välillä pakkanen kävi jäädyttämässä sulaneen suleman kovapintaiseksi karkeaksi laataksi. 


Alkuperäinen ajatukseni oli lähteä talvilomalla joko Patvinsuolle Itä-Suomeen, tai Kolin ympäristöön hiihtämään ja yöpymään luonnossa, mutta se jäi nyt tällä kertaa säännöllisesti sataneen uuden lumen, sekä itsepäisen käyn­nis­tys­ha­lut­to­man autoni vuoksi toiseen kertaan. 


Ajatuksissani oli ottaa tälle hiihtoretkelle reppu eväineen mukaani ja pysähtyä mahdollisuuksien mukaan nauttimaan maisemista johonkin taukopaikalle. Vietin aamun googletellen sopivia paikkoja ja löysin potentiaalisen vaihtoehdon Karkkilasta. Löytämälläni paikalla ladun varrella oli nimittäin todella sympaattisen ja hienon näköinen vanha hiihtomaja, jonka valikoitui nopeasti tämän päivän kohteeksi ja eväspaikaksi. 


1645897025219_IMG_0609-me.jpg

Toi­vik­keen ladut 


Yksi asia täytyy sanoa heti tästä paikasta koko­nai­suu­te­na. Näillä laduilla liikkuu nimittäin todella ys­tä­väl­lis­tä porukkaa suksilla. Sekä park­ki­pai­kal­la, että reitin varrella tuli useita ihmisiä vastaan, jotka hy­myi­li­vät ja ter­veh­ti­vät iloisesti. Park­ki­pai­kal­ta lähtiessä sain jo heti vinkkejä mihin lähteä uudessa paikassa ja missä olisivat parhaat ladut. Alueella kun kulki useita eri latuja. 


Läksin hiih­tä­mään rep­pui­ne­ni kohti hiih­to­ma­jaa ja huomasin, että ladut olivat todella hyvässä kunnossa. Reitti oli helppo, eikä matkan varrelle sattunut kuin pari koh­ta­lais­ta mäkeä. Tätä reittiä oli ilo hiihdellä au­rin­koi­ses­sa säässä. Mo­lem­mil­la puolella leveätä latua kulkivat pe­rin­tei­sen ladut ja keskellä oli tilaa luis­te­lu­hiih­tä­jil­le. En jäänyt kenenkään tien tukoksi hiih­täes­sä­ni hieman hitaammin reppuni kanssa. 


Päästyäni Toi­vik­keen hiih­to­ma­jal­le, oli joku ys­tä­väl­li­nen sielu sattunut tekemään tulet takkaan ja tuli loi­musi­kin iloisesti as­tues­sa­ni lähes lämpimään majaan eväs­tau­koa­ni pitämään. Kaiken lisäksi sain hienon majan ihan omaan käyttööni eväs­tau­ko­ni ajaksi.


Hiih­to­ma­jal­la oli saa­pues­sa­ni pari pari selkeästi ru­ti­noi­tu­nut­ta hiihtäjää, jotka olivat juuri lähdössä paikalta. Hekin neuvoivat heti ys­tä­väl­li­ses­ti mihin minun kannatti ja ei kan­nat­ta­nut seu­raa­vak­si lähteä. Lisäksi he kertoivat minulle ym­pä­ris­tös­tä ja jonkin verran hiih­to­ma­jan his­to­rias­ta. Aivan mahtavaa porukkaa ja ei ole tähän päivään mennessä kyllä tämmöistä tullut hiih­to­puu­his­sa vastaan! Tsemp­pa­si­vat minua vielä kaiken lisäksi, koska en ollut hetkeen hiihtänyt. Epäilin nimittäin nau­res­kel­len, että alkaisiko sitä jossain vaiheessa hyy­dyt­tä­mään takaisin hiih­del­les­sä.


Se mitä tietoa löysin Toi­vik­keen Hiih­to­ma­jas­ta ennen retkeäni, kertoi pak­su­hir­si­sen majan olleen 1800-luvulta ja toimineen jon­kin­lai­se­na armeijan ra­ken­nuk­se­na, joka oli siirretty tälle paikalle muualta. Mistä, sitä en saanut selville. Hiih­to­ma­jan nykyisen paikan lähellä oli taas sijainnut aikoinaan so­ta­van­ki­lei­ri. Tiedot majasta ja sen ym­pä­ris­tös­tä olivat ha­ja­nai­sia ja vai­kut­ti­vat osittain hieman epä­luo­tet­ta­vil­ta. Olisi mie­len­kiin­tois­ta tietää tämän vanhan hienon ra­ken­nuk­sen historia vähän tarkemmin. Hiihtäjät kertoivat lisäksi jotain yk­si­tyis­koh­tia majan käyt­tö­tar­koi­tuk­sis­ta vuosien varrella. 


Toi­vik­keen maja on auki ja ul­koi­li­joi­den vapaassa käytössä ympäri vuoden (ja vuo­ro­kau­de­nai­ko­jen). En huomannut epä­huo­mios­sa ottaa kuvaa majasta, mutta sellaisen löytää kyllä helposti googlet­ta­mal­la. 


Hiih­to­reit­ti­ni sijaitsi vieressä olevan Toi­vik­keen suon laidalla ja tämä on yksi niistä paikoista, johon pitää tulla tutus­tu­maan sulan maan aikana uudelleen. Harmi että maja ja ladut ovat sen verran kaukana kotoani, että tästä ei voi oikein tulla va­ki­tuis­ta hiih­to­koh­det­ta­ni. 


Matkaa tämän päivän hiih­to­rei­til­le­ni tuli hieman vajaat 9 km, joka oli juuri sopiva matka pidemmän tauon jälkeen. 


1645897025657_IMG_0601-me.jpg

Hyväkuntoiset luistelu- ja pertsaladut. 

1646255557711_IMG_0598-me.jpg

Joku oli tehnyt juuri tulet takkaan. Aivan ihana yllätys!

1645897024740_d-me.jpg

Näissä vanhoissa hirsissä on jotain taikaa. Tämä talo on nähyt paljon historiaa. 

1645897032355_fsdsf-me.jpg

Siisti ja lämpöinen hiihtomaja odotti hiihtäjää. Täällä kelpasi pitää taukoa. 

1645897024644_fsd-me.jpg

Tunnelmallista. 

Jaa tämä artikkeli

Kommentit