Background
20.11.2021video, ulkoilupaikka

Askolan hii­den­kir­nut

Kirnujen koko vaihtelee muutaman kymmenen sentin hal­kai­si­jal­la olevasta pien­nim­mäs­tä kirnusta alueen alemmasta osasta löytyvään yli neljän metrin levyiseen ja 10 metrin syvyiseen syvään Jät­ti­läi­sen kuh­ne­pyt­ty -nimiseen kirnuun.
1646502455082_Askola%20kartta-me.jpg

Tämä oli toinen kerta, kun olin Askolassa hiidenkirnuja tutkimassa. Aikaisempi keta oli reilu 10 vuotta sitten ja olin unohtanut, kuinka hieno paikka oli kyseessä. Mielikuviini vaikutti aikaisemman reissun aikoihin sattunut poikkeuksellinen hellekeli ja oma aivan liian lämmin vaatetukseni kyseisen reissun aikana. Muistan käyneeni vain nopeasti kirnuja katsomassa, enkä luultavasti edes nähnyt niistä kaikkia, jonka jälkeen mietin vain seuraavassa pysähtymispaikassa odottavaa kylmää juotavaa. Tällä kertaa oli toisin. Olin varannut vierailulle myös riittävästi aikaa. 


Hiidenkirnujen lähistöllä oli parkkipaikka, josta on vain muutaman sadan metrin matka pääkallopaikalle Kirnuilla vieraileminen maksaa kaksi eruoa ja tuolla rahalla rahoitetaan Askolan kotiseutumuseota. Maksun voi maksaa joko kirnujen luo johtavien portaiden juuressa olevaan keräyslippaaseen, suoraan kotiseutumuseon tilille tai MobilePaylla. Ohjeet löytyvät keräyslippaan viereisestä kyltistä. 


Alla hiidenkirnujen tuima vartija, joka tervehtii ohikulkijoita parkkipaikalta lähtevää polkua jonkin matkaa edetessä. 


1645884696990_IMG_8211-me.jpg


Hiidenkirnuille vievät portaat eivät oleet miten erityisen jyrkät. Osa kirnuista sijaitsi portaiden vieressä, osa pienen matkan päässä niistä. Jokainen kirnu on numeroitu ja nimetty ja hiidenkirnuista kertova infotaulu löytyy portaiden yläpäästä. Kaukaa portaita ei tarvitse kävellä, kun jo ensimmäinen hiidenkirnu on näkökentässä. 


1645884695762_IMG_7914-me.jpg


Kirnujen koko vaihtelee pienemmistä muutaman kymmenen sentin halkaisijalla olevista yli neljän metrin levyiseen ja yli 10 metrin syvyiseen Jättiläisen kuhnepytty -nimiseen kirnuun. Viimeksi käydessäni isoin kirnu oli täynnä vettä, mutta nyt näin sen onnekseni lähes tyhjänä. Aika vaikuttava ilmestys ja paljon hienompi tyhjänä, jolloin kunnolla käsittää kirnun todellisen koon ja voiman, jonka sen muodostuminen on vaatinut. Kirnu on niin iso, että sen pohjalle pääsemikseksi oli sen toiselle reunalle laitettu metalliset tikapuut. En tiedä kenelle tikapuut oli tarkoitettu, mutta itse jätin kiipeilyn toisille. 


Kaikki nämä kirnut olivat hieoja, mutta isoimman kirnun lisäksi omiksi eri­tyis­suo­si­keik­si­ni valikoitui myös kirnu numero 11, Vakka,  joka näytti kuvissa kuin leijuvan ilmassa. Minun piti hieraista silmiäni pari kertaa kuvia jälkikäteen katsoessani. Toinen vaikuttava ilmestys oli kirnu numero 17, Kohiseva, joka erikoisen värinsä lisäksi oli myös erikoisen muotoinen. 


Tällä alueella olevista kirnuista näkee muutenkin, etteivät hiidenkirnut ole aina pyöreitä kuoppia maassa. Täällä niitä oli vaikka minkä mallista. Oli pisaran mallista, teräväreunaisempaa pitkulamaista, ovaalin muotoista, pyöreää, syvää ja matalaa, pientä ja isoa. 


1645887248060_IMG_7912-me.jpg

Hiidenkirnuille vievät portaat ja pääsymaksulipas. 

1645884696031_IMG_7997_Facetune_21-11-2021-13-26-55-me.jpg

Kirnu numero 11, Vakka. 

1645884697278_IMG_7920-me.jpg

Reitti kirnuille. 

1645884696014_IMG_7950-me.jpg

No pakkohan sinne oli kolikko heittää. 

1645887191042_IMG_8004-me.jpg

Kirnuja oli vaikka minkä kokoisia. 

1645884696022_3C5A5178-9379-4FDC-B4ED-46F7CD0746C5-me.jpg

Kirnu numero 17, Kohiseva. 

1645887305939_IMG_7943-me.jpg

Helminauha. 

1645888057705_IMG_7969-me.jpg

Massiivinen yli 10 m syvä ja yli 40 m leveä Jättiläisen Kuhnepytty -niminen kirnu. 


Kiersin katsomassa kaikki hiidenkirnut ja kävin vielä alueen alareunassa, mäen alapuolella. En lähtenyt kuitenkaan kävelemään reittiä ympäri sitä kautta, vaikka polku olisi ilmeisesti jatkunut johonkin asti mäkeä kiertäen. Päätinkin kavuta portaat takaisin ylös ja lähteä tutkimaan miltä Kirnukallion päällä kulkeva näköalareitti näyttäisi. 


Kiipeilin kaikessa rauhassa ristiin rastiin kalliolla, koska siellä ei ollut ketään muuta. Kallion laelta näkyi oksien läpi pilkistävä aurinko sekä alapuolella olevat pellot ja peltojen keskellä virtaava Porvoonjoki. Jos minulla olisi ollut matkassa eväät, olisin syönyt ne mielelläni tässä paikassa. 


Sain myös kuin tilauksesta jälleen seuraa. Tämä oli jo toinen kerta pienen ajan sisällä, kun samanlaisella paikalla käyskennellessäni joutsenet soittavat trumpettiaan yli lentäessään, ikäänkuin tervehtiäkseen, että täällä luonnossako sinä taas. 


Kävelin lyhyen näköalareitin ympäri ja se johdattikin suoraan parkkipaikalle menevälle polulle. Matkaa koko reitille kirnuineen ja näköalareitteineen tuli 1,6 km ja kokonaisnousua reitillä oli 173 m.

Nousua tuli varmaan siitä johtuen, kun kapusin portaita useampaan kertaan ylös ja alas, ristiin  rastiin hiidenkirnuja kuvatessani. 


1645884697313_IMG_8040-me.jpg

Sain Kirnukallion ihan itselleni. 

1646674822178_IMG_8087-me.jpg
1645884697164_IMG_8048-me.jpg

Marraskuun loppu, kello kaksi ja aurinko alkaa painua jo mailleen. 

1645888572449_IMG_8319-me.jpg
1645888759968_IMG_8229-me.jpg

Ensimmäisen kuvan mörrimöykyn esittely. 

Jaa tämä artikkeli

Kommentit