Background
13.11.2021kansallispuisto, video

Tor­ron­suol­la taas, mar­ras­kuun taikaa pimeyden las­keu­tues­sa suolle

Koska halusin nähdä Tor­ron­suon hämärällä ja piemeän las­keu­dut­tua ja minulla oli hieman yli­mää­räis­tä aikaa, istahdin pit­kos­pui­den vieressä olevalle penkille ihai­le­maan kaunista au­rin­gon­las­kua. Oli jotenkin hieno tunne is­tus­kel­la siinä pai­kal­laan korpin raak­kues­sa samalla laulujaan.
1646500925546_Torronsuo-me.png

Tykästyin Torronsuohon sen verran paljon kesän reissullani, että tänne oli pakko päästä uudestaan. Sen lisäksi, että Torrolla saa kävellä pitkoksilla ja metsässä, minua kiinnosti miltä se näyttäisi ilta-aikaan. 


Jätin auton taas Kiljamon parkkipaikalle ja lähdin tallustamaan lintutornia sivuuttavaa tietä kohti pitkospuita. Kello oli vartin yli kaksi iltapäivällä. Minulla ei ollut mitään sen tarkempaa suunnitelmaa reitin varrelle, vaan läksin kävelemään pitkin pitkoksia. Vastaani tuli muutama ihminen matkallaan pois suolta. 


Suon pinta oli saanut paikoitellen hieman harmahtavan värin syksyn ja alkavan talven myötä. Suolla olevat vesilammikot olivat taas saaneet kauniin riitteen peitokseen. Oli kuulas ja hieno iltapäivä kävellä. Paikoitellen hieman liukkaat pitkokset pakottivat tosin katselemaan jalkoihin hieman tavallista tarkemmin. Lämpötila oli vielä plussan puolella, kahden asteen tuntumassa, mutta iltapäivä oli selkeästi viilenemässä. Kädessäni olevat kynsikkäät jättivät sormenpäät paljaiksi ja viileys pakotti pitämään käsiä hetkittäin taskuissa. Jännä miten alkutalven ensimmäiset viileät säät tuntuvat todella kylmiltä, kun taas kevään nollakelit ovat suorastaan helteen alkusoittoa. 


Kävelin metsän reunassa oleville puisille kylteille asti ja hieman siitä eteenpäin, mutta en lähtenyt enää sen pidemmälle. Tiesin metsäreitin ennästään, ettei siellä ollut paljon katseltavaa ja muistin kesän reissusta yhden pätkän hiekkatiellä, jossa olin meinannut kävellä laavulle lähtevästä polusta ohi. Vaikka minulla oli hyvä lamppu mukanani, en nähnyt syytä lähteä tällä kertaa sen pidemmälle metsään. Olin jo päättänyt käydä Idänpään laavulla lumiseen aikaan uudemman kerran, joten päätin kääntyä tässä kohtaa takaisin päin. 


1645556671342_IMG_7174-me.jpg


Käännyttyäni ympäri vastaani tuli retkeilijä, jonka kanssa vaihdoin pari sanaa. Hän ei ilmeisesti ollut käynyt paikalla aikaisemmin ja hämärän laskeutumiseen ei ollut enää pitkä aika, joten olin hieman huolissani, löytäisikö hän hiekkatieltä erkanevan metsäpolun ja sieltä takaisin Kiljamon parkkipaikalle. Yleensä en puutu kenenkään touhuihin, mutta varoittelin hieman metsäpolun osalta. Toki hiekkatietä olisi löytänyt ihmisten ilmoille helpostikin, koska Torronsuo ei ole mitään erämaa-aluetta kuitekaan, mutta ajattelin säästäväni kävelijältä etsimisen vaivan. Sen jälkeen käännyin ympäri ja läksin kävelemään takaisin Kiljamon lintutornin suuntaan.


1645556581343_IMG_7061-me.jpg


Koska halusin nähdä Torronsuon piemeän laskeuduttua ja minulla oli hieman ylimääräistä aikaa ennen sitä, istahdin pitkospuiden vieressä olevalle penkille ihailemaan kaunista auringonlaskua. Oli hieno istuskella siinä paikallaan katselemassa suota ja auringonlaskua, korpin raakkuessa samalla lähistöllä laulujaan. Sama viskibassosiivekäs oli jo aikaisemmin kierrellyt suolla, kun otin videokuvaa pitkoksilta. Jotenkin kiva yhdistelmä, karun kaunis suo ja karu kaunis lintu. 


Minusta on kiva seurata vuodenaikojen vaihtumista ja koitin ottaa videon kutakuinkin samasta kohdasta, jossa olin kuvannut aikaisemman videon vieraillessani Torronsuolla kesällä. 



Istuskeltuani hetken paikoillani, tuli louhoksen suunnalta ensin joku pariskunta ohitseni ja lopulta sama retkeilijä, joka oli tullut metsään jälkeeni ja jonka kanssa olin jutellut reitillä etenemisestä. Hän oli kuulemma kääntynyt epäilevän ilmeeni vuoksi hetken edettyään takaisin, varmuuden vuoksi. Olin samaan aikaan sekä huojentunut, että hieman pahoillani, jos olin katkaissut hänen Torronsuon reissunsa.  


Oman reissuni osalta sain muutaman otoksen laskevasta auringosta iltaruskoineen. Kun aurinko oli  painunut kokonaan mailleen ja pimeys laskeutunut, napsautin otsalamppuni päälle ja läksin jatkamaan matkaani Kiljamon lintutornin suuntaan. Kuukin oli alkanut paistaa kuin tilauksesta valaisten suomaisemaa omalla kaihoisalla tavallaan. 


Lämpötila laski heti auringon laskettua -1 asteeseen. Sen sijaan, että pitkospuut olisivat jäätyneet ja olleet entistä liukkaampia, ne saivatkin jäähtyneen ilman myötä jonkinlaisen kummallisen nihkeän pidon ja pystyin vaivatta etenemään niillä pimeässä yössä. Kävelin pitkoksia ristiin rastiin lintutornin seudulla ja nautiskelin suomaisemasta lampun valokiilassa. Kauaa en suolla kuitenkaan ollut, sillä sormiani oli alkanut palella enemmän kuvatessani. Siispä suuntasin autolleni ja kotia kohti hieman kuuden jälkeen illalla. 


Matkaa reitilleni tuli 7,4 km ja aikaa vierähti suolla 3:45 tuntia. Tämä oli kaiken kaikkiaan hieno kokemus, Torro pimeällä! Jotenkin luulen, että tämä ei jää ainoaksi kerraksi. 



1645557949196_IMG_7029-me.jpg
1645557946784_IMG_7704-me.jpg
1645557946623_IMG_7598-me.jpg
1645558107600_IMG_7758-me.jpg
1645557946778_IMG_7667-me.jpg
1645557946822_IMG_7768-me.jpg
1645557946832_IMG_7792-me.jpg
1645557946768_IMG_7804-me.jpg
Jaa tämä artikkeli

Kommentit