Background
19.9.2021ulkoilupaikka

So­mer­nie­mel­lä riittää mäkiä!

Siispä Jyrk­kä­lam­min rannan löy­det­tyä­ni olin hal­tiois­sa­ni. Vesi näytti todella kirk­kaal­ta au­rin­gon­pais­tees­sa ja ym­pä­röi­vät harjut olivat myös yl­lät­tä­vän hienoja ja korkeita reu­nus­taes­saan lampea joka puolelta ympäriltä.
1646493486230_Somerniemi%20kartta-me.jpg


Noniin, nyt kun on julistettu Somerniemellä olevista mäistä, todettakoon että tämä julistus koskee siis vain tätä yhtä paikkaa, jossa itse kävin. Minä en Somerniemeä muuten tunne. Laittaisin tähän ilkikurisen hymiön, mutta päätin jo tätä blogia perustasessani, että jätän tulkinnat lukijalle, joten en laita hymiöitä tekstin sekaan. 


Jätin autoni Helsingintien varressa oleelle metsätien pätkälle. Paikalla oli myös hirvenmetsästäjiä ja kaivelin äkkiä autostani päähäni persikan värisen lippiksen, jota ei mitä luultavammin tulisi kovin monella hirvellä vastaan. 


Löysin tämän alueen ympäristöaiheita käsittelevän maakuntaselvityksen perusteella. Selvityksen mukaan tällä alueella kasvaa useita uhanalaisia kasvilajeja. Selvityksessä esiteltiin myös päivän kohteenani olevat kaksi lampea lähiympäristöineen. Tykkään käydä katsomassa ja tutustumassa tämän kaltaisiin salattuihin helmiin, joita Suomi on pullollaan, mutta joita suuret retkeilijämassat eivät tulisi luultavasti koskaan kansoittamaan.


Ylitettyäni tien, läksi suuntamaan lähistöllä sijainneen talon näköpiiristä pois kohti vastassani olevaa mäkeä ja sen päälle kulkevaa polkua. Jäljistä päätellen alueella oli liikuttu enemmänkin. Polku oli aluksi todella helppokulkuinen ja se vei kohti lähistöllä sijainnutta Likolammia. 


Ei mennyt kauaakaan, kun matkan verralla alkoi putkahdella näkökenttääni syötäväksi kelpaavia sieniä. Olin kuitenkin päättänyt, että rajoittaisin toistaiseksi sienien keräämistä, joten jätin sienet  metsään.


Likolammille saavuttuani halusin käydä lähempänä lammen rannassa kuvaamassa. Maisema näytti kivalta lampea reunustavine vanhoine aitoineen ja lammen rantoja mukailevine syksyn värejä mukailevine mättäineen. Maa­kun­ta­sel­vi­tyk­ses­sä oli mainittu, että lampi oli kovaa vauhtia kasvamassa umpeen. 


1645639629455_IMG_4467-me.jpg


Suuntasin Likolammilta kohti lähteistä Jyrkkälammia, josta olin lukenut myös etukäteen. Lampea reunustivat nimensä mukaiset jyrkkäreunaiset, mutta kauniit harjut. Itse asiassa nämä molemmat lammet sijaitsevat n. 40- 50 m ympäröiviä harjuja alempana, joka näkyi vaihtelevina pinnanmuotoina sekä mäkien kapuamisena. 


Jyrkkälammin rannan löydettyäni olin haltioissani. Vesi näytti todella kirkkaalta auringonpaisteessa ja ympäröivät harjut olivat myös yllättävän hienoja ja korkeita reunustaessaan lampea joka puolelta ympäriltä. Olin juuri kävellyt pitkää loivahkoa polkua koko matkan alas lammen rantaan, josta löysin yllätyksekseni jonkinlaisen rakennuksen. Sitä ei oltu mainittu missään. En myöskään tiennyt missä käytössä rakennus oli, tai että olisiko paikalla joku, joten läksin nopeasti kävelemään pitkin lammen rantaa toiseen suuntaan, pois rakennuksen luota. 


Hetken käveltyäni tajusin, että minun olisi joko kiivettävä lampea ympäröivä jyrkkä mäki ylös, tai palattava takaisin rakennukselle päin. En halunnu palata takaisin, joten ainoa reitti oli lähteä rämpimään supan reunusta ylös. Vaikka retkeilen ja ulkoilen säännöllisesti, ei tämä mäki ollut mitenkään helppo yhtälö repun ja kameran kanssa. Jouduin pysähtymään kaksi kertaa ylös kömpiessäni tasaamaan henkeä ja mäen yllä pidin jo reilumman juomatauon. Korkeuserot eivät näy kuvissa, joten tämäkin mäki näytti lähinnä pahaiselta töppäreeltä reitin varrelta ottamiani kuvia jälkikäteen katsellessani. 


1645643760875_IMG_4511-me.jpg

Kauniin Jyrkkälammin rantaa. 

1645643759206_IMG_4544-me.jpg

Jyrkkälammin ympärillä kiertävä harju. 


Jatkoin matkaani harjulla hetken, kunnes polku lähti viemään mäkeä alas, vain löytääkseen suunnan takaisin saman tien harjua takaisin ylös kohti Ämyrin tanssilavaa. Hauska ja osuva nimi muuten paikalla..


Kauaa en kerinnyt harjun päällä taas kävellä, kun polku vei taas suoraan lammen rantaan mäkeä alas. Tässä vaiheessa alkoi hieman huumorin kukka lakastumaan, joten päätin istua hetkeksi lammen rannalla olevalle nuotiopaikalle juomataukoa pitämään. Sen jälkeen pyörsin aikaisemman päätökseni ja päätin myös kerätä hetkeä aiemmin näkökenttääni osuneet isot ja hyväkuntoiset kanttarellit, mättäiden auringot, parempaan talteen. 


Kuten arvata saattaa, reitti vei takaisin nopeasti harjun laelle, jossa polku kulkikin onneksi hetken matkaa, palaten kuitenkin vielä kerran takaisin alas. Kun viimeisen kerran satuin ison mäen juurelle, reitin jyrkimmän, ja katselin edessäni olevaa kiipeilyurakkaa, aloin jo katselemaan ympärilleni mahdollisen vaihtoehtoisen reitin varalta. Sitä ei kuitenkaan löytynyt, joten kiivettävä se oli. Tämä reitti oli kyllä kokonaisuudessaan melkoista vuoristorataa. 


Vaikka meisemat olivat hienot, olin salaa huojentunut autolle päästyäni, että edes takaisin harjujen veivaaminen oli ohitse. Matkaa reitille tuli 6,4 kilometriä ja aikaa vierähti taukoineen 3:06 h. 


1645643759332_IMG_4508-me.jpg
1645643758607_IMG_4542-me.jpg
1645643759217_IMG_4557-me.jpg
1645643758438_IMG_4489-me.jpg
1645643758631_IMG_4546-me.jpg
1645643758649_IMG_4548-me.jpg
1645643758755_IMG_4568-me.jpg
1645643991453_IMG_4483-y6rckrn-9nes62-me.jpg
Jaa tämä artikkeli

Kommentit