Background
12.9.2021luontopolku

Hauk­ka­vuo­ren luon­to­pol­ku ja pe­rin­tö­met­sä Keravalla

Tämä reitti on lyhyt, mutta sym­paat­ti­nen. Tulen eh­dot­to­mas­ti tänne vielä joskus uudelleen, mutta seu­raa­val­la kerralla pa­rem­mal­la säällä, jotta näen samalla Hauk­ka­vuo­ren laelta avautuvat maisemat kunnolla.
1646492290396_Haukkavuori%20kartta-me.png

Tämä on taas niitä paikkoja, jotka tuntuvat kotoisalta. Tästä on tullut jo lempilauseeni kuvatessani niitä paikkoja, joista tykkään ja jotka ovat herättäneet tavallista enemmän positiivisia fiiliksiä, tavalla taikka toisella.  


Tämän päivän kohteena oli siis Haukkavuoren luonnonsuojelualue, joka oli itse asiassa Keravan ainoa luonnonsuojelualue. Pinta-alaa tällä hienolla alueella on n. 21 ha ja alueen lehtometsässä kasvaa useita erilaisia harvinaisia kasvilajeja. Lehdossa elää myös paljon erilaisia lepakoita, lintuja ja perhosia ja siellä on nähty myös liito-oravia. 


Jätin auton Haukkavuoren omalle hyvän kokoiselle parkkipaikalle, jossa oli reilusti tilaa retkeilijöille. Aivan ensiksi minua tervehti rivi erilaisia kauniita istutettuja kukkasia kummalakin puolella hiekkatietä, joka johdatti kohti metsän laitaa. Yksi iso auringonkukka huijui tuulessa ja uhmasi jättimäisellä kukallaan ja ohuella varrellaan fysiikan lakeja. Kukat oli selkeästi istutettu ulkoilijoita ilahduttamaan. 


Vähän ennen metsän laitaa oli polun oikealla puolella siisti nuotiopaikka. Tämä on varmasti hyvä kohde tulla retkelle esim. lasten kanssa eväitä syömään. Paikkaa reunustavien kivien vieressä oli lisäksi jonkun taiteilemia makkaratikkuja valmiina lähes kymmenkunta kappaletta. Ainoa mitä en nähnyt olivat polttopuut, joten oletan että ne pitää jokaisen tuoda ne paikalle itse. 


Jatkoin nuotiopaikalta nopeasti matkaani, koska halusin nähdä maisemat ennen tunnin päähän ennustettua rankkasadetta. Sade oli tauonnut aamulla hetkeksi, joten hyppäsin autooni ja hurautin Keravalle. Päädyin Haukkavuorelle edellisen päivän reissulla ulkoilijalta saamani vinkin perusteella. Tällä kertaa olin varustautunut jo valmiiksi sadetakilla ja saappailla vaihtelevaan säähän. 


1645634942049_IMG_4209-me.jpg


Lähdin kiertämään lenkkiä vastapäivään pitkin hyväkuntoisia pitkospuita ja saavuin nopeasti aluetta reunustavan tunnusomaisesti ruskean värisen Keravanjoen rantaan. Mietin heti, että joella olisi hieno lipua tässä kohtaa jollain soutupelillä. Lehtipuut ja muutama vanhempi kuusivanhus reunustivat rauhallisena virtaavaa jokea molemmin puolin. 


Kauaa minun ei tarvinnut reittiä kävellä, kun saavuin Haukkavuoren huippu -kyltille. Lähdin kävelemään kyltiltä eteenpäin ja reitti muuttui mäkisemmäksi. Haukkavuoren päälle oli silti helppo kävellä, eikä reitti ollut mitenkään erityisen raskas, sillä nousu oli kokonaisuudessaan lyhyt. Haukkavuoren laki sijaitsee nimittäin 35 m korkeudella. Mäen päällä oli kivan näköistä. Maisematkin olisivat varmaan olleet näkemisen arvoiset, ellei kosteasta säästä ja läm­pö­ti­lan­vaih­te­luis­ta johtuva sumu olisi peittänyt näkyvyyttä mäen rinteitä kauemmas. 


1645635644924_IMG_4217-me.jpg

Kiva kyltti, joku oli nähnyt hieman vaivaa. 

1645635644952_IMG_4226-me.jpg

Näkymä Haukkavuoren rinteeltä huipulle. 

1645635644710_IMG_4232-me.jpg

Sumu esti näkymän kauemmas. 

1645635644957_IMG_4250-me.jpg

kiva polku, jota oli helppo kävellä.


Kovin pitkälle minun ei tarvinnut mäeltä laskeutuessani kävellä, kun saavuin taas näköalapaikalle. Joen rantaan oli rakennettu erillien näköalaterassi, jossa oli reilumminkin tilaa. Olin ainoa ulkoilija näköalapaikalla. Joen hitaiden liikkeiden seuraamisessa on jotain samanlaista hypnoottista, kuin nuotion katselemisessa. 


Reittini lounaiskulmassa jäin hetkeksi arpomaan, jatkanko polulla pidemmälle. Päätin kuitenkin kääntyä ympäri hetken pohdittuani, sillä reitti näytti johtavan jonkinlaisen hiekkakuopan suuntaan. Palasinkin takaisin jälkiäni ja suuntasin takaisin aluetta kiertävälle metsäpolulle. Polku oli jo jokin aika sitten muuttunut tavalliseksi metsäpoluksi pitkosten loputtua. 


Kävelin alueen hitaasti ympäri ja palasin takaisin autolleni. Aikaa minulla kului 1:24 tuntia ja matkaa kertyi 2,68 km, kokonaisnousun ollessa 131 m. 


Tämä reitti on lyhyt, mutta sympaattinen. Tulen ehdottomasti tänne vielä joskus uudelleen, mutta seuraavalla kerralla paremmalla säällä, jotta näen samalla Haukkavuoren laelta avautuvat maisemat kunnolla.  


1645636395938_IMG_4266%20(1)-me.jpg

Haukkavuoren alueella kiersivät hyväkuntoiset pitkospuut. 

1645636396227_IMG_4270-me.jpg

Näköalatasanne, josta pystyi seuraamaan Keravanjoen hiljaista virtaa. 

1645636395919_IMG_4287-me.jpg

Tästä olisi saanut hienot kehykset. 😊

1645636396045_IMG_4293-me.jpg

Loppureitti kulki hyväkuntoisella polulla. 


Sor­sa­kor­pi Keravalla 


Koska Hauk­ka­vuo­ren vierailu oli niin lyhyt, käväisin samalla Keravan reissulla vielä Sor­sa­kor­ven ul­koi­lua­lu­eel­la. Alueella kiertävä ul­koi­lu­reit­ti on kiva pieni ym­py­rä­reit­ti pit­kos­pui­neen ja lampineen. Lammen ym­pä­ris­töön on lisäksi ra­ken­net­tu sa­man­lai­nen kat­se­lu­la­va, joka oli aiemman Hauk­ka­vuo­ren reitin varrella. 


En tiedä onko Keravalla jotenkin ta­val­lis­ta ys­tä­väl­li­sem­pää tai ih­mis­lä­hei­sem­pää porukkaa, mutta parin päivän aikana jäin jo neljännen kerran jutulle ven­to­vie­rai­den kanssa, jotka tekivät ys­tä­väl­li­ses­ti tut­ta­vuut­ta ja kertoivat minulle hyviä ret­ki­vink­ke­jä alueella. 


Tämänkin paikan löysin Hauk­ka­vuo­ren nuo­tio­pai­kal­la ai­kai­sem­mi päivällä tapaamani ret­kei­li­jä­per­heen vinkin pe­rus­teel­la. Samoin kävi tällä reitillä. Ensin minulle neuvoi pit­kos­puut paikalla liikkunut ulkoilija, joka näki minun ottavan kuvia reitin alussa olleista puiden väliin ri­pus­te­tuis­ta ase­tel­mis­ta. Sen jälkeen ei mennyt kauaa, kun hetken päästä sain jo vinkin toisesta kivasta paikasta, paikalle sat­tu­neel­ta äidiltä ja lapsineen. 


Taidan tykätä Keravasta ja ke­ra­va­lai­sis­ta! 🌼


1645637958034_IMG_4303-me.jpg
1646493344246_Sorsakorpi-me.png
Jaa tämä artikkeli

Kommentit