Background
11.9.2021ulkoilupaikka

Keravalla vai Tuusu­las­sa?

Lop­pu­rei­til­lä tuli vastaan kum­mal­li­sia käk­kä­rä­pui­ta. Ihan kuin joku olisi käynyt vään­tä­mäs­sä niitä kork­ki­ruu­vil­le. Polku kulki niiden käk­kä­röi­den välistä ja häm­mäs­te­lin niitä kul­kies­sa­ni autolle päin reittini lop­pu­pääs­sä.
1646490826532_KeravaTuusula%20kartta-me.png

Löysin joku aika sitten Uudenmaan ulkoilupaikkoja tutkiessani kivan näköisen uuden polun kartasta. 

Parkkipaikka löytyi läheltä Pihkaniityn nurmikenttää ja läksin suunnistamaan sieltä suoraan metsäpolulle. En ollut kerinnyt kauaakaan saapastaa eteen päin, kun vastaani tuli paikallinen lenkkeilijä koiransa kanssa. Jumahdin niille sijoilleni melkein puoleksi tunniksi turisemaan. Minua kiinnosti kovasti lenkkeilijällä olleet paljasjalkatossut (ja kiinnostaa vieläkin!) ja häntä taas minun geo­kät­köi­ly­har­ras­tuk­se­ni. 


Jatkettuani matkaa, päädyin nopeasti leveämmälle, vähän saviselle ja liejuiselle polulle keskellä metsää. Lähdin suunnistamaan sieltä eteenpäin geokätkökartan näyttämään suuntaan, kunnes havaitsin sen huonoksi reitiksi. Ilmeisesti alueella oli tehty raivaushommia, jonka seurauksena maa oli valitsemallani reitillä täynnä sikin sokin kaadettuja ranteen vahvuisia puita, joiden seassa oli haasteellista edetä. Pompin metsässä leveän ojan puolelta toiselle, kunnes luovutin ja palasin jälkiäni takaisin. Vastaani tuli joku toinenkin paikallinen asukas, joka harmitteli  hänkin samojen kaadettujen puiden jättämistä keskelle metsäpolkua. 


Läksin kävelemään aikaisempaa leveää liejupolkua toiseen suuntaan. Polulla tuli vastani mm. soma pieni puinen silta, joka piristi vaa­ti­mat­to­muu­des­taan huolimatta metsämaisemaa. 

1645630961156_IMG_4108-me.jpg


Sillan jälkeen suuntasin syvemmälle metsään pitkin selkeätä polkua. Hetken perästä saavuin metsäaukealle, jossa oli tehty myös puiden raivausta. Ihmettelin edestäni kuuluvaa rapisevaa ääntä, kunnes tajusin, että pari palokärkeä (?) huvitti itseään ensin kävelemällä puun runkoa nopeaan tahtiin ylös ja alas, vaihtaen välillä rungosta toiseen ja välillä kieppuen pitkin metsäaukeaa ja aloittaen saman tanssin uudestaan. Sain seurata tikkojen touhuja aitiopaikalta. Tikat eivät tuntuneet välittävän minusta tuon taivaallista ja seisoin katsomassa tuota näytelmää hiljaa paikallani varmaan 10 minuuttia. 


1645632619691_IMG_4122-me.jpg

Kuvasta ei oikein ota selvää, mutta tämä oli yksi tikkojen leikin aiheista. Lehahtaa vuoron perään kannolle ja siitä takaisin puuhun. 

1645632619769_IMG_4141-jwg65w-me.jpg

Rip rap rip rap.... puun runkoa ensin ylös ja sitten alas. 

1645632599440_IMG_4127-me.jpg

Välillä vaihtui kiipeilypuu. 


Mäntyvoittoisessa metsässä oli sekä kalliolla, että metsässä kulkevaa pääosin hyväkuntoista polkua, kunnes ei enää ollut. Olin yhtäkkiä suon reunassa ja polku vei tasaisen varmasti suolle päin. Olin päätynyt litimärkään maastoon, jossa upposin paikoitellen nikkoja myöden suoveteen, sammalten upottaessa reitilläni. Takaisinkaan en enää halunnut palata. Siispä parit ärräpäät päästeltyäni tuumasin, että koska tässä ollaan litimärkiä jo valmiiksi, ei ole mitään väliä jos vaikka kastuisi vähän lisää. Siellä suolla tarpoessani mieleeni palasi kuin tyhjästä entisen opettajani käsite "Escalation of commitment". Kun huomaat olevasi kunnolla suossa päätöksinesi (kirjaimellisesti....), etkä hyväksy sitä, sitoudut lopputulokseen huolimatta siitä, että se tulisi mitä todennäköisemmin olemaan sutta tai sekundaa. Oikeassa oli se opettaja. 


Siispä siellä minä rämmin, suossa, kengät ja jalat likomärkinä, muistellen vuosien takaista ulkomaankaupan luentoa.  Aivoillani on aina ollut tuo ihmeellinen tapa nostaa välillä ihan kummallisia triviaaleja asioita esille muistin syövereistä. Samoin useat tilanteet esittävät itsensä minulle lyriikoiden tai anekdoottien kera ja ei ole lainkaan harvinaista, että alan ajatuksissani hyräilemään jotain tilanteeseen sopivaa (tai sopimatonta) biisiä, joka muistuttaa minua parhaillaan tapahtuvasta asiasta. Lisäksi löydän usein tilannekomiikkaa asioista, etenkin omista sooloiluistani. Tässä sitä oli kerrakseen. 


Loppureitillä tuli vastaan kummallisia käkkäräpuita. Ihan kuin joku olisi käynyt vääntämässä niitä korkkiruuville. Polku kulki niiden käkkäröiden välistä. Olisi kiva tietää mikä saa puut kasvamaan sillä tavalla korkkiruuville. Toinen asia joka herätti ihmetystä, oli reitin loppupäästä puun rungosta löytämäni kummallinen keskittymä sieniä. En tiedä olivatko ne jotain lahottajia, vai miksi ne olivat keskittyneet yhteen rykelmään puun rungossa. Kuvat sienistä ja puista löytyvät alempaa. 


Suolla rämpimisestä huolimatta, tämä oli ihan kiva metsäpolku kulkea. Tosin otttaisin saappaat ensi kerralla mukaan. Matkaa reitilleni tuli vähän reilu 11 km, eli tulihan sitä saapastettua päivän mittaan. Aikaa kului reitilläni yllättävän paljon, 4:54 tuntia. En tiedä mihin sain ajan oikein kulumaan. Veikkaan että mahdollisesti suolle. 


Lähdin reitilleni ainakin Keravan puolelta rajaa, mutta kun jäkikäteen katselin reittiäni, niin Google Maps antoi alueelle sijainniksi vuoroin Keravan ja vuoroin Tuusulan. Siispä en ole aivan varma ylittyikö raja jossain kohtaa metsäplänttiä. 


1645633649450_IMG_4175-me.jpg

Maassa oleen ampiaispesän jäänteet. 

1645633649614_IMG_4162-me.jpg

Kieli keskellä suuta ylityspaikalla. 

1645633649292_IMG_4173-me.jpg

Erikoinen sienirykelmä.


1645633649358_IMG_4169-me.jpg

Käkkäräpuita. 

1645633649426_IMG_4172-me.jpg

Lisää kummallisia käkkäröitä. 

Lopetin päivän ulkoilupyrähdykseni kävelemällä Ylikeravantien toisella puolella olevan kuntoradan kutakuinkin kertaalleen ympäri nähdäkseni millainen se paikka se on. Mäkiä, niitä löysin pikku reitiltä. Mitään erityisiä maisemia en reitin varrelta löytänyt. Yhden lenkin pituudeksi tuli 2,71 km kävelymatkoineen autolle ja takaisin.

1646492169679_Kuntolenkki%20kartta-me.png
Jaa tämä artikkeli

Kommentit