Background
5.9.2021luontopolku

Lakiston luon­to­pol­ku Espoossa ja taidetta metsässä

Ajattelin ensin, että joku lapsi oli pu­dot­ta­nut va­hin­gos­sa lelunsa polun varteen. Leluja ne eivät olleet, vaan joku tai­tei­li­ja oli tuonut metsään useita erilaisia hahmoja meitä ret­kei­li­jöi­tä ilah­dut­ta­maan. Sym­paat­ti­sia luon­non­lä­hei­siä hahmoja oli useita erilaisia tämän reitin pätkän alussa. Ihana idea!
1646489270260_Lakisto%20kartta-me.png

Jätin autoni Lakistontien varrella olevalle levennykselle, jossa oli oman autoni lisäksi jo 3 muutakin autoa. Paikka oli juuri otollinen tulevaa retkeäni varten. 


Olin katsellut jo jonkun aikaa alueella kulkevaa polkua, mutta en ollut saanut aikaiseksi lähteä sinne tätä ennen. Jotkut retkeilijät valittivat, miten tämä nimenomainen reitti Lakistossa on kauheta rämpimistä ja täynnä jyrkkiä mäkiä. Kesä kuumin aika oli jo ohi, joten syksyn +12°C viilenevässä säässä päätin lähteä reitille kävelemään. Sen olen jo todennut, että isojen ylämäkien tarpominen kaikkein kuumimmilla helteillä ei ole aina mieltä ylentävää puuhaa. 


Oma reittini lähti heti autoa vastapäätä, tien toiselta puolella olevaa polkua seuraten. Polku lähti heti kiipeämään isomman mäen päälle, jossa minut ohitti ensimmäinen kovaa vauhtia polkenut maastopyöräilijä. Oma reittini kiersi vastapäivään kyseisellä polulla, tai sen piti tehdä niin, mutta vastaani alkoi yksi toisensa perästä tulla lisää pyöräilijöitä numerolappu rinnassaan. Paikalla oli siis ilmeisesti menossa jonkinlainen maastopyöräkisa. Siispä päätin siirtyä kauemmaksi polusta ja lähdin etenemään sitä myötäillen.  


Edettyäni muutama sata metriä, tulin alamäessä olevaan polkujen risteyskohtaan, jossa pääsin pois kilpailijoiden reitiltä. Polku jatkui risteyskohdasta jälleen ylämäkeen, jossa huomasin ilokseni aivan ensimmäiseksi hienon ison kallion jyrkänteen. Jyrkänteestä löytyy kuva alempaa. 


Lähtiessäni etenemään kohti jyrkännettä, huomasin kauempana polulla jotain kummallista. Ajattelin ensin, että joku lapsi oli pudottanut vahingossa lelunsa polun varteen. Leluja ne eivät kuitenkaan olleet, vaan joku taiteilija oli tuonut metsään useita erilaisia hahmoja meitä retkeilijöitä ilahduttamaan. Sympaattisia luonnonläheisiä hahmoja oli useita erilaisia tällä pätkällä reittiäni. Ihana idea!  Näistä tämmöisistä tulee todella hyvä mieli. En tiedä kauan nämä hahmot olivat metsässä olleet, mutta toivottavasti niiden annetaan olla myös jatkossa rauhassa paikallaan. 


Jatkoin reittiä eteen päin ja poikkesin polulta muutaman kertaan käydäkseni lähellä olevan kallion tai mäen päällä, nähdäkseni aluetta hieman paremmin. Maasto oli pääosin mäntyvaltaista, joskin siellä täällä kasvoi myös lehtipuita. Polut, sen verran kun minä niitä kävelin, olivat hyvässä kunnossa. Minulla oli jalassa neopreenivartiset kumisaappaat, joten kuraisemmatkin pätkät eivät haitanneet. Reitillä olisi kyllä pärjännyt ma­ta­lam­pi­var­ti­sil­la­kin kengillä, mutta kun tiesin liikkuvani polkujen ulkopuolella, koin viisaammaksi laittaa saappaat jalkaat. 


Löysin kävellessäni myös kummallisen kolon kalliosta. Se oli n. 15 cm syvä ja siitä lähti sivuonkalo, johon ei todellakaan tehnyt mieli laittaa kättänsä. Olisi ollut mielenkiintoista tietää, olisiko siellä onkalossa ollut mahdollisesti minkälainen metsän asukki majaansa pitämässä. 


Kävin reissussa myös läheisen Majalammen rannassa, jossa tuumin itsekseni, että tulen vielä joskus myöhemmin tutustumaan alueeseen lisää. Kartoitan nimittäi aina uusia kala- ja uintipaikkoja sekä kumiveneen veteenlaskupaikkoja, ja tämä lampi näytti potentiaaliselta paikalta, mikäli em. toimet olisivat siellä sallittuja. 


1645380980577_IMG_3907-me.jpg

Läksin kävelemään Majamäentietä takaisin autoni luo asvalttitietä pitkin. Tapasin kävellessäni metsästä tielle siirtyneen sienestäjän, joka lähes täysine sienikoreineen kertoi nähneensä alueella keväämmällä karhun jätöksiä. Tiedä sitten pitikö havainto paikkaansa, vai koittiko vanhempi eräjorma hööpöttää yksin saapastavaa naisihmistä sienipaikkoja suojellakseen, mutta en pitänyt ajatusta karhusta silti mahdottomana. Asuihan kohtuulähellä olevassa Nuuksiossa jonkun havainnon mukaan ainakin karhu(ja). Kyllähän noita eläimiä metsiin mahtuu, Etelä-Suomessakin.


Paria mäkeä lukuun ottamatta tämä reitti ei ollut mitenkään erityisen raskas. Päin vastoin yllätyin pienen reitin varrelle mahtuneista nähtävistä asioista. Matkaa reitilleni tuli polulta poikkeamisten myötä hieman reilut 5 km ja kokonaisnousua ei ollut kuitenkaan kuin 125 metriä. 



1645380943446_IMG_3832-me.jpg
1645380944103_IMG_3833-me.jpg
1645380943551_IMG_3844-me.jpg
1645380943458_IMG_3841-me.jpg
1645380943541_IMG_3835-me.jpg
1645380943750_IMG_3869-me.jpg
1645380980259_IMG_3881-me.jpg
1645380980415_IMG_3904-me.jpg
1645380979682_IMG_3879-me.jpg
1645380943633_IMG_3876-me.jpg
1645380980355_IMG_3898-me.jpg
1645380980345_IMG_3897-me.jpg
Jaa tämä artikkeli

Kommentit