Background
28.8.2021luonnonsuojelualue, video

Hollolan Tii­ris­maan pirunpesä ja Nuku yö ulkona -haaste Vihdissä

Läksin varovasti kapuamaan keskellä olevaa kivikkoa ylös, pitkin vasenta laitaa. Ete­ne­mi­nen oli yl­lät­tä­vän vai­va­ton­ta. Toki tark­kaa­vai­sut­ta tar­vit­tiin, mutta reitti ylemmäs löytyi yl­lät­tä­vän helposti. Ylempää maisemat näyttivät myös aivan eri­lai­sil­ta, omalla laillaan yhtä vai­kut­ta­vil­ta.
1646479449137_Hollola%20kartta-me.png

Se on Suomen luonnon päivä, aurinko paistaa ja lämminta on lähes +18°C. Siispä auton nokka kohti Hollolaa ja Tii­ris­maan kiehtovaa näh­tä­vyyt­tä. 


Tämän päivän reittini tulisi myö­täi­le­mään osittain Järvien kierrosta, jonka jälkeen etsisin sopivan näköisen met­sä­po­lun ensin Tii­ris­maan pi­run­pe­säl­le ja sieltä Soisalmen suon kautta takaisin autolle. Olin suun­ni­tel­lut jotain 10-14 km välille asettuvaa reittiä, riippuen ajan ku­lu­mi­ses­ta. Kuten arvata saattaa, kello huiteli jälleen kerran puoli kolmen hu­ja­koil­la, kun läksin liikkelle. 


Koska olin päättänyt nukkua yöni puo­len­tois­ta tunnin matkan päässä Vihdissä, Salmen ul­koi­lua­lu­eel­la, piti siir­ty­mi­seen jättää jonkin verran aikaa. Lisäksi minun pitäisi käydä Hollolan retken jälkeen pak­kaa­mas­sa matkan varrella yö­py­mis­va­rus­teet kotonani, joka pi­den­täi­si siir­ty­mi­sai­kaa en­ti­ses­tään. 


Järvien kierros 


Järvien kierros kiertää koko­nai­suu­des­saan kolmen järven ympäri, Iso Tii­li­jär­ven, Keski-Tii­li­jär­ven sekä Vähä Tii­li­jär­ven. Oma reittini kiersi ajan­puut­teen vuoksi tällä kertaa vain kaksi jäl­kim­mäis­tä pienempää järveä. 


Jätin autoni koko reissun ajaksi Tii­li­jär­ven­tien päässä olevalle park­ki­pai­kal­le, jossa oli vielä tullesani muutama paikka vapaana. Hy­vä­kun­toi­nen, leveä polku lähti suoraan park­ki­pai­kan vierestä kohti Tii­li­jär­viä ja reitin varrella oli hyvin opasteita. Läksin kä­ve­le­mään Keski-Tii­li­jär­ven rannassa reittiä ympäri myö­tä­päi­vään. Polku oli pääosin kivaa met­sä­pol­kua ja koitin vältellä hiek­ka­teil­lä kä­ve­le­mis­tä. Kuten muissa kir­joi­tuk­sis­sa­ni olen todennut, tykkään pit­kos­pui­den lisäksi eniten met­sä­mäi­ses­tä, jous­ta­vas­ta maa­pe­räs­tä jolla kävellä. 


Li­sä­bo­nuk­sen tälle pätkälle reittiä toi lähes kat­kea­ma­ton näkymä vieressä oleville järville. Reitin varrelle osui myös muutama le­väh­dys­paik­ka penk­kei­neen, sekä siistin näköinen uimaranta lai­tu­rei­neen ja pu­ku­kop­pei­neen. Osa matkasta taittui myös pit­kos­puil­la. Parin mäen kohdalle oli ra­ken­net­tu myös puiset portaat, jotka ka­pua­mal­la sai pal­kin­nok­si hienon näköalan järvelle. 


Huomasin järveä ku­va­tes­sa­ni hei­nä­hu­kan karvaisen toukan ete­ne­mäs­sä pit­kos­puil­la. Hei­nä­huk­ka on per­hos­la­ji, jonka toukat etsivät syksyllä tal­veh­ti­mis­paik­kaa. Siskoni oli juuri kertonut, että hei­nä­hu­kan toukista irtoavat karvat saattavat aiheuttaa pa­lo­vam­man kaltaisen al­ler­gi­sen reaktion joillekin ihmisille. Näitä toukkia oli jostain syystä näkynyt paljon eri retkillä syksyn mittaan. Mietin vain, miten hyvin luonto suojelee omiaan. Tällekin pienelle mön­ki­jäl­le on annettu suo­jak­seen polttava kar­va­suo­jus. 


Tapasin järven rannassa myös pai­kal­li­sen asukkaan, joka kertoi minulle vinkkejä mihin alueella kannattaa mennä ja mistä kulkea. Olin juuri kertonut hänelle päivän mää­rän­pää­ni. Tuli siinä samalla turistua ret­kei­lys­tä yli­pää­tään pidempi tovi. Joskus sa­tun­nai­set yl­lät­tä­vät koh­taa­mi­set ovat sen verran mukavia ja sa­man­hen­ki­siä, jotta ajan kulua ei oikein huomaa. Ha­vah­duin­kin ju­tus­tel­tuam­me jossain vaiheessa ai­ka­tau­lu­haas­tei­sii­ni ja läksin syksyn toi­vot­te­lu­jen jälkeen harp­po­maan kohti seuraavaa mää­rän­pää­tä. Vaikka olen todennut monesti hakevani luonnosta pää­asias­sa rauhaa, ovat nämä tämmöiset koh­taa­mi­set todella myös po­si­tii­vi­sia ja pi­ris­tä­viä. 


1645362304023_IMG_3028-me.jpg

Järvien kierros, joka omalla kohdallani rajoittui kartalla olevien kahden alimman järven kiertämiseen. 

1645362304911_IMG_3029-me.jpg

Reitti seurasi lähes koko matkan järvien rantoja. 

1645362577663_IMG_3033-me.jpg

Ihanaa suomalaista järvimaisemaa. 

1645362300636_IMG_3046-me.jpg

Heinähukan toukka etsimässä talvikotia. 

1645362610990_IMG_3036-me.jpg

Puiset portaat näköalapaikalle. 


Tii­ris­maan pirunpesä


Oma reittini vei ensin män­ty­met­sään, jonka keskellä askelsin lyhyen pätkän il­ta­päi­vän lämmössä ja matalalta paistavan auringon säteissä. Sen jälkeen olikin vuorossa ihan erilainen maasto, kun suuntasin Arvi Hau­vo­sen­tien vierestä met­sä­po­lul­le. Hetken matkaa edettyäni päädyin kii­peä­mään lähes ne­lin­kon­tin jyrkähköä ki­vik­kois­ta rinnettä ylös, silä olin päättänyt hakea alueelta myös pari geokätköä ede­tes­sä­ni. Oma reittini kulki osittain selkeiden polkujen ul­ko­puo­lel­la, sillä halusin nähdä muutakin ym­pä­ris­töä.


Sen jälkeen siirryin mäkiselle polulle, jonka varrella oli melkoisen jykevän näköisiä siir­to­loh­ka­rei­ta. Polku mut­kit­te­li siir­to­loh­ka­rei­den vierestä ja välistä ja maisema alkoi muuttua muutenkin ki­vik­koi­sem­mak­si. Kiipeilin myös parissa kohdassa pie­nem­pien loh­ka­rei­den päällä, kun etsin parasta reittiä eteenpäin mäkisessä maastossa. Omalla laillani tykkään tämän tyyp­pi­sis­tä poluista myös, niin kauan kun jalat säilyvät ehjinä ja kiipeily pysyy mal­til­li­sis­sa rajoissa. 


Olen nimittäin löytänyt itseni vuosien varrella muutaman kerran kallioita las­keu­tues­sa­ni sel­lai­ses­ta paikasta, jossa reitti sekä ylös, että alas on näyttänyt lähes mah­dot­to­mal­ta edetä. Muutaman syvemmän hen­gen­ve­don ja yli­mää­räi­sen sydämen lyönnin jälkeen ete­ne­mis­väy­lät ovat kyllä aina löytyneet, joskin tur­val­li­suu­den kanssa on liikuttu ehkä jo harmaalla alueella. Niitä paikkoja kun ei aina näe etukäteen ete­ne­mis­suun­nas­sa. Itsensä löy­tä­mi­nen noista paikoista ei ole kovin mieltä ylentävää yksin liik­kues­sa, joten koitan vältellä niitä nykyisin parhaani mukaan. Onneksi oma­toi­mi­ret­kien myötä on kertynyt koh­tuul­li­sen hyvä käsitys omasta ka­pa­si­tee­tis­ta vas­taa­vis­ta ym­pä­ris­töis­tä ja olen koittanut panostaa aina tur­val­li­suu­teen kan­ta­mal­la vähintään en­sia­pu­lauk­kua retkillä mukanani. 


1646482432594_IMG_3170-me.jpg


Perillä kalliorotkolla odotti vaikuttava näky. Vaikka mittasuhteet olivat pienemmät, kuin olin ajatuksissani kuvitellut, oli näky silti mahtava. Pirunpesän etualalla oli pieni lammikko, jonka edessä oli puinen penkki. Istahdin hetkeksi penkille ihailemaan näkyä, joka oli mielestäni jotenkin teatterimainen. Rotkon reunoilla olevat kalliokielekkeet olivat kuin esirippu, jonka avauduttua keskellä avautui mahtava luonnon estradi huolellisesti aseteltuine osasineen. Koko paikka näytti kuin luonnon teatterin lavalta. Istuin siinä penkillä hiljaaa ajatuksineni hetken tarkkailemassa, kunnes päätin, että paikka oli nähtävä ja koettava vielä lähemmin. 


Siispä läksin rauhassa kapuamaan keskellä olevaa kivikkoa ylös, ensin pitkin sen vasenta laitaa ja hetken päästä hieman keskempää ja lopulta sen oikealta laidalta. Eteneminen oli yllättävän vaivatonta, sillä kivikossa näki selkeästi, mistä aikaisemmat kapuajat olivat kulkeneet. Reitti ylemmäs löytyi yllättävän helposti. Ylempää maisemat näyttivät myös aivan erilaisilta, omalla laillaan yhtä vaikuttavilta maisemia sivuille ja alas päin katsoessa.


Kavuttuani samaa reittiä takaisin, päätin myös kiertää rotkon ja käydä kuvaamassa sen koko alueen yläpuolelta. Olin myös päättänyt tutkia lähemmin, pääsisikö kalliota aivan ylhällä halkovaa erillistä pienempää rotkon osuutta kuvaamaan ylhäältä jotenkin paremmin. 


Sain lopulta haluamani kuvan rotkosta ja pääsin myös kuvaamaan kapeampaa kohtaa menemällä seisomaan rotkon väliin kiilautuneen ison kiven päälle. Alla oli jonkin verran pudotusta, joten katsoin tarkkaan, mihin muut olivat jäljistä päätellen astuneet. Kivi oli riittävän leveä ja laakea sen päällä seisomiseen ja olin lukenut sen olevan vakiopaikka kuvaamiseen.


Käveltyäni hetken matkaa kohti Soisalmensuota, saavuin Tiirismaan hyväkuntoiselle laavulle. Laavu seistä nökötti tukevasti keskellä kallion lakea ja reitti sinne oli rotkolaakson suunnalta kiva ja helppo kävellä. Laavun takana sekä penkkien alla näytti olevan hyvin puita nuotion sytyttämiseen. Laavun edessä oli tulipaikka ja sen vieressä penkki tuoleineen. Kuva laavusta löytyy alempaa. 


1645365420844_IMG_3119%20(1)-me.jpg
1645365423556_IMG_3123-me.jpg
1645365424259_IMG_3129-me.jpg
1645365425857_IMG_3152-me.jpg
1645365407768_IMG_3177-me.jpg
1645365407732_IMG_3219-me.jpg
1645365407694_IMG_3143-me.jpg
1645365427945_IMG_3159-me.jpg
1645365725036_IMG_3082-me.jpg
1645365429027_IMG_3175-me.jpg
1645365764148_IMG_3238-me.jpg
1645365765483_IMG_3240-me.jpg

Soi­sal­men­suo

Seuraava mää­rän­pää­ni oli Soi­sal­men­suo, jonka halusin vielä nähdä ennen autolle paluuta. Ai­ka­tau­lu­ni rajat alkoivat tulla rytisten vastaan, sillä olin viihtynyt rot­ko­laak­sos­sa aiottua kauemmin. Pistinkin tässä vaiheessa tossua toisen eteen ja aloin etenemään ri­va­kam­min. 


Sain edetä osan matkasta suolle met­sä­po­lul­la ja osan pit­kos­puil­la. Reitti kulki suota lä­hes­tyes­sä ensin harvassa män­ty­met­säs­sä, kunnes se päätyi hetken kä­ve­ly­mat­kan jälkeen suon reunalle. Keskelle suota oli ra­ken­net­tu jon­kin­lai­nen tau­ko­paik­ka, jota ennen oli erään­lai­nen puinen portti. Porttiin oli  kiin­ni­tet­ty mie­te­lause, joka kiel­tä­mät­tä pitää erittäin hyvin paikkansa (kuva alla). Harmi, etten kerinnyt viet­tä­mään suolla enempää aikaa ihas­tel­len maisemia, vaan nappasin lähinnä pari kuvaa ja koitin katsella mah­dol­li­sim­man paljon ym­pä­ril­le­ni pitkoksia ede­tes­sä­ni.  


1645366477406_IMG_3262-me.jpg

Hyväkuntoiset pitkospuut. 

1645366479633_IMG_3294-me.jpg

Tiedä missä olet. 

1645366477409_IMG_3289-me.jpg

Suonäkymää. 

1645366478554_IMG_3277-me.jpg

Samaa mieltä näistä ajatuksista.  


Nuku yö ulkona -haaste Salmen ul­koi­lua­lu­eel­la Vihdissä


Aina löytyy syy nukkua ulkona. Tällä kertaa huomasin ulkona yö­py­mi­seen liittyvän haasteen jollain ret­kei­ly­pals­tal­la. Miksipä ei yöpymistä voisi tehdä tästäkin läh­tö­koh­das­ta. Kur­vat­tua­ni Hol­lo­las­ta kotiin, pakkasin su­per­vauh­dil­la rinkkani ja suuntasin kohti Nuuksion poh­jois­puo­lel­la olevaa Salmen ul­koi­lua­luet­ta kimp­sui­ne­ni ja kamp­sui­ne­ni. Olin päätt­tä­nyt nukkua yöni riip­pu­ma­tos­sa. Paikka oli erittäin tuttu, joten minun piti vain huolehtia vält­tä­mät­tö­mät tavarat mukaani. 


Oli jo todella hämärää, kun saavuin Pa­ra­tii­sin­tien park­ki­pai­kal­le, joten läksin etenemään nopeassa tahdissa kohti yöpaikkaa. Matkan varrella joku ul­ko­maa­lai­nen porukka istuskeli toisella keit­to­ka­tok­sis­ta soittaen musiikkia ja joku seu­ru­ees­ta oli lähtenyt lammelle Pac­kraf­til­la. Jatkoin omaa matkaani pi­dem­mäl­le, jonne saa­vut­tua­ni laitoin riip­pu­mat­to­ni tutulle paikalle, kahden sopivalla etäi­syy­del­lä olevan puun väliin.


En jaksanut lähteä enää keit­to­ka­tok­sel­le, joten leivitin pressuni ma­ja­paik­ka­ni viereen ja kävin vihdoin syömään eväitäni. Syömiset olivat jääneet taas päivän mittaan vähille. Eväiden lisäksi kerkesin läm­mit­tä­mään kotona ter­mok­sel­li­sen Kaakaota mukaani ja voi että se maistui juuri nyt vii­le­ne­väs­sä illassa hyvältä. Kello oli jo sen verran paljon Salmeen saa­vut­tua­ni ja eväät syötyäni, että teh­tä­väk­se­ni jäi enää köm­pi­mi­nen riip­pu­mat­toon yöpuulle. Siinä minä seurailin hetken aikaa taivaalle il­mes­ty­vää kuuta, kunnes nukahdin ma­kuu­pus­sin alkaessa lämmittää raukeita jäseniäni. 


1645367875552_IMG_3303-me.jpg

Oli jo hämärää saadessani riippumaton paikoilleen. 

1645367875652_IMG_3312-me.jpg

Illan eväshetki ennen riippumattoon kömpimistä.

1645367875475_IMG_3360-me.jpg

Kuukin tuli kurkkimaan. 

1645367875592_1117A5E6-EA52-49C4-AE56-5F71CFA1894D-me.jpg

Minä ja tähdet. Hyvää yötä. 

Jaa tämä artikkeli

Kommentit