Background
15.8.2021luontopolku

Hat­lam­min­suo Rii­hi­mäel­lä

Kävin myös viereisen, suon keskellä olevan Hatl­lam­min ny­kyi­sel­lä reunalla, tai allikon, joka siitä oli vielä jäljellä. Ih­met­te­lin sen lähes kirkasta vettä. Olin lukenut, että lammessa oli käyty vielä 50-luvulla uimassa.
1646429977329_Hatlamminsuo%20kartta-me.png

Mieli teki lähteä kävelemään pitkospuille ja suolle, mutta johonkin uuteen paikkaan. Löysinkin pari tuntia nettiä tongittuani Riihimäeltä potentiaalisen kohteen, jota voisin lähteä tutkimaan matalalla kynnyksellä. Vettä satoi, mutta ei tehnyt mieli istua sisällä koko sunnuntaita. Yletön rämpiminen ei innostanut, joten paikan piti olla helposti saavutettava ja helppo käveltävä. Tämä vaikutti juuri oikean laiselta paikalta, lyhyt kiva reitti, pitkospuut ja luontoa ympärillä. 


Jätin autoni Hatlamminsuon viereisen hiihtomajan lähistölle. Ajattelin napsia pari geokätköä samalla reissulla ja toinen oli melkein parkkipaikan vieressä. Aikani siinä pyörittyäni ja toista kätköä etsittyäni, päätin lähteä takaisin parkkipaikkan suuntaan ja hieman ennen sitä Hatlamminsuon suuntaan lähtevälle polulle. 


Kauaa minun ei pitänyt metsäpolkua kävellä, pari mäkeä ylös ja alas, kun olin jo pitkospuiden ja keidassuon alussa. Takanani käveli joku mies lastensa kanssa ja lapsilla näytti olevan villi päivä menossa. Minä sen sijaan tallustin omaan tahtiini pitkoksilla ja katselin itsekseni maisemia. 


Sää oli outo, sillä välillä paistoi aurinko ja välillä taas satoi ja tilanne vaihtui nopeasti. Tein sen virheen, että otin sadeviittani pois kävellessäni, vain todetakseni varttia myöhemmin, että viitta piti kaivella kiireellä takaisin, kun vettä alkoi sataa reilummin. Siitä meni vain hetki, kun aurinko taas paistaa helotti pilvien välistä taustanaan sininen taivas. Ehkä Hatlamminsuolla on oma makroilmastonsa.



1645294631549_ECE5D1CB-9D85-4B89-8024-B67D1E841B40-me.jpg
1645294631537_IMG_2585-me.jpg
1645294631281_IMG_2552-me.jpg
1645294630831_IMG_2559-me.jpg
1645294631186_IMG_2554-me.jpg
1645294631449_IMG_2587-me.jpg
1645294631603_IMG_2565-me.jpg
1645294729019_IMG_2589-me.jpg

Pitkospuut olivat hyvässä kunnossa, samoin metsässä käveltävät polut. Lisäksi suolle oli tehty erikseen levähdys- ja mai­se­man­kat­se­lu­paik­ko­ja. Lisäksi matkan varrelta löytyi myös penkki, jolla olisi voinut aurinkoisena päivänä istua syömään eväitään. Kävin kurkkimassa myös suon keskellä olevan Hatllammin nykyisellä reunalla, tai allikon, joka siitä oli vielä jäljellä. Ihmettelin sen lähes kirkasta vettä. Olin lukenut, että lammessa oli käyty vielä 50-luvulla uimassa. 


Edellisen illan tutkimukseni perusteella luonnontilainen Hatlamminsuo (60 ha) on Riihimäen arvokkain luontokohde eläinlajeineen. Puolet suosta on Hausjärven puolella. Suota ympäröi kuusimetsä, johon päätin käydä myös tällä reissullani tutustumassa. 


Käveltyäni suolla kulkevan lyhyehkön pitkoslenkin kerran, totesin yllätyksekseni kuusimetsään astuessani, miten rauhallista metsän puolella oli kävellä. Ensinnäkin kukaan ei tullut siellä vastaani ja sen lisäksi metsä ikäänkuin imi itseensä kaikki ympäröivät äänet ja siellä oli yllättävän hiljaista. 


Tykkäsin suosta ja sitä ympäröivistä metsäpoluista sen verran, että kiersin saman lenkin vielä toiseen kertaan ympäri. Pitkospuiden osuus reitistä oli noin kilometri. Polkuja näytti risteilevän alueella useita, eli alueella saisi helposti kulumaan enemmänkin aikaa. Itselläni oli aikainen lähtö seuraavana päivänä Heinolaan kaverin luokse, joten päätin jättää oman tutustumiseni tähän tällä kertaa. Nätti ja sympaattinen paikka!


Matkaa reitilleni tuli tällä kertaa 3,6 kilometriä ja kokonaisnousua oli 27 metriä. Aikaa sain kulumaan 1:21 tuntia ja päivän lämpötilana oli +16°C. Kirjailen näitä säätietoja ylös, jotta voin mahdollisesti verrata eri vuosien lämpötiloja, jos satun samoihin paikkoihin samaan ajankohtaan jonain toisena vuonna. 

Jaa tämä artikkeli

Kommentit