Background
12.8.2021luonnonsuojelualue, video, historia

Ka­sa­kal­lion luon­non­suo­je­lua­lue Hel­sin­gis­sä

Kallion laella oli helposti tun­nis­tet­ta­va kivikasa, jonka tiesin prons­si­kau­ti­sek­si hau­ta­röyk­kiök­si sen vieressä olevasta kyltistä päätellen. Katselin kyltin takana olevaa maisemaa ja satuin huo­maa­maan hennon sa­teen­kaa­ren­kin ho­ri­son­tis­sa.
1646425709860_Kasakallio%20kartta-me.png

"Muinaisten hautojen ja vartiotulien Kasakallio. "Helsingin Koliksikin kutsuttu..  "Erämaisen tunnelman takia on vaikea kuvitella olevansa vain muutamien kilometrien päässä Vuosaaren vilkkaasta rahtisatamasta..." . Näillä sanoilla kuvattiin Suomen Luonnon nettisivuilla olevissa retkivinkeissä paikkaa, johon olin juuri lähdössä. 


Pakkohan tällainen paikka oli nähdä, etenkin kun se sijaitsi vielä kohtalaisen lähellä. Hassua kyllä, pari päivää sitten silmiini sattunut artikkeli oli ensimmäinen, jossa kuulin tästä paikasta. Tämä siitä huolimatta, että olen retkeillyt pääkaupunkiseudulla suhteellisen ahkerasti, sekä myös tämän paikan lähistöllä. Siispä pakkasin jälleen eväät, juotavaa ja ensiapulaukun reppuun ja suuntasin kohti Itä-Helsingin nähtävyyttä. 


Lähdin kiertämään omaa tutus­tu­mis­kier­ros­ta­ni alueeseen pitkin Porvarinlahden reunoja myötäileviä polkuja. Porvarinlahti näyttäytyikin ensimmäisen kerran reittiä reunustavien puiden välistä alkusyksyn kauniina ja kuulaana. 


1645217879108_IMG_2353-me.jpg


Tiesin että keskellä metsäaluetta oli jousiammuntarata, joten pysyttelin siltä alueelta visusti pois. Sen sijaan tyydyin kävelemään metsäpoluilla alueen reunoilla. Olin kuullut alueella olevan toisenkin hienon kallion Kasakallion lisäksi, jonka halusin nähdä aivan ensiksi. Siispä tehtäväkseni jäi löytää sopiva reitti kummallekin kalliolle. 


Maasto oli mukavaa kävellä. Polku kulki välillä pitkin kalliota, välillä taas joustavalla maaperällä ja hetken perästä taas kalliolla. Reitillä oli tässä vaiheessa myös jonkin verrankin nousua ja isoja siirtolohkareita. Löysin myös metsässä kävellessäni sopivan reitin ensimmäiselle kohteelleni. 


Ensimmäisen kalliokohteeni laella pääsi kävelemään kahden kallion välissä olevassa ihmistä syvemmässä railossa pienen pätkän. Kallion laki oli kuin tasainen pöytä. Erikoinen ilmestys keskellä metsää. Jätin kävelyn sen päällä vähemmälle, sillä laki oli useimmista paikoista jäkälien peitossa ja koitan välttää turhaa niiden päälle astumista, etenkin kuivalla kelillä. Alkusyksy oli myös alkanut näkyä jo hieman metsän väreissä ja ihastelin niitä samalla, kun nautiskelin +20°C lämmöstä. 


1645217591835_IMG_2356-me.jpg

Oman reittini polut kulkivat välillä lehtipuiden keskellä. 

1645217594043_IMG_2373-me.jpg

Onneksi jäkälät ovat saaneet kasvaa Salmenkalliolla rauhassa. Koitin väistellä niitä parhaani mukaan. Kalliossa oli paikoitellen jääkauden muovaamia railoja. 

1645217594045_IMG_2357-me.jpg

Välillä reitti siirtyi mäntymetsään. 

1645217590944_IMG_2364-me.jpg

Maisemassa alkaa olemaan jo hieman syksyn tuntua. Kallioiden välissä ja keskellä kulkevia polkuja on hieno kulkea. 

1645217592386_EFF6BB1D-9219-4344-81BC-EB3A209744B5-me.jpg

Sitten olinkin jo kalliolla. Jostain syystä nämä paljaaksi kävellyt kalliot saavat ajatukseni liikkeelle ja herää väkisin halu suojella luontoa.

1645217589308_IMG_2370-me.jpg

Kelottuneet puut, ikisuosikkini. 

.

Suuntasin ensimmäiseltä kohteeltani kohti Kasakallion huippua. Kallion päälle käveltyäni täytyi todeta, että kietämättä ihan hieno päiväretkipaikka kaupunkikohteeksi, josta näki bonuksena moneen suuntaan. Rupesinkin etsimään heti katseellani Sipoonkorven maastoja. Ainoa häiriötekijä oli läheisen kehätien tasainen humina, josta syystä otin myös alempana olevalta videolta äänet pois. 


Kallion laella oli iso kivikasa, jonka tunnistin pronssikautiseksi hautaröykkiöksi sen vieressä olevasta kyltistä päätellen. Katselin samalla kyltin takana olevaa maisemaa ja huomasin hennon sateenkaaren sekä sadepilven rajan horisontissa. Läksin laskeutumaan nopean vierailun jälkeen alas Kasakalliolta, kohti metsää ja lopulta kohti Porvarinlahden lintutornia. En halunnut jäädä mahdollisen lähestyvän sateen armoille. 


Lintutornilla oli äänistä päätellen jo joku seurue. Jätin sen tällä kertaa käymättä ja kävin sen sijaan kävelemässä pätkän matkaa lintutornilta eteenpäin, pitkin Porvarinlahtea ja ali Kehä III:n. Löysinkin kivan hienon pätkän rantakalliota, jonka pinta oli kuin pitkittäisistä paloista koottu. Kävelin vielä kaislojen vieressä kulkevaa polkua hetken, kunnes palasin takaisin.


Matkaa reitilleni kertyi kaiken kaikkiaan yli 10 km. Aikaa sain kulumaan Kasakallion ja Porvarinlahden ympäristössä 3:55 tuntia ja kokonaisnousua reitilläni oli 169 metriä. Ihan kiva paikka ulkoiluun. Jos lähden alueelle uudestaan käymään, suuntaan ensi kerralla retkeni heti tämän kertaisen reittini pohjoispäähän, jotta voin liikkua tien sijasta metsässä lähes koko ajan. Tämän kertaisella reitillä tiellä kävelyä olisi saanut olla hieman vähemmän. 


1645217590541_IMG_2394%20(1)-me.jpg

Pronssikautinen hautaröykkiö. 

1646674379079_IMG_2422-me.jpg
1645217588033_IMG_2423-me.jpg

Porvarinlahden ylittävä silta. 

1645217591908_IMG_2419-me.jpg
1645217593406_IMG_2415-me.jpg

Kaunista. 

1645217591407_IMG_2425-me.jpg
Jaa tämä artikkeli

Kommentit